KIISTELTY JA KIITELTY SOKERIPALA

”Suomen vihatuin talo.”
”Täysin väärässä paikassa.”

Alvar Aallon Enso-Gutzeitille suunnittelema, 1962 valmistunut pääkonttori Helsingin Katajanokalla on jakanut mielipiteitä aina. Nykyisen Stora Enson toimistotalon on katsottu istuvan huonosti ympäristöönsä ja olevan muutenkin persoonaton, kolossaalinen kuutio. Itse olen aina pitänyt rakennuksesta, vaikka toki sen sijainti on erikoinen. Yksi Aallon perusajatuksista oli sitoa rakennukset ympäristöönsä saumattomasti, mutta se jäi tämän rakennuksen kohdalla toteutumatta. Osin siihen syynä oli kuitenkin se, että ympärille suunnitellut muut rakennusprojetit jäivät toteutumatta. Vuosikymmeniä kestäneestä kritiikistä huolimatta tämä Sokeripalaksi kutsuttu rakennus suojeltiin 2010. Ja jos on niin onnekas, että saa astua sisään tämän ulkopuolisilta suljetun rakennuksen ovista, ei enää hetkeäkään ihmettele, miksi.

Sain viime viikolla syntymäpäiväyllätyksenä harvinaisen vierailun Stora Enson pääkonttorissa. Tähän rakennukseenhan ei oikeastaan pääse kuin kutsuttuna, joten vierailu tuntui suurelta etuoikeudelta. Suunnattomana Alvar Aalto -fanina minulle oli aivan mahtava tilaisuus nähdä, millaisista taidokkaista arkkitehtonisista yksityiskohdista tämä kokonaisuus koostuu.

Ne yksityiskohdat – niitä oli satoja. Valaisimia, vetimiä, erilaisia epätavallisia panelointeja. Nahkaa, puuta, messinkiä, marmoria. Kaarevia seinien ja kattojen muotoja, harkittu valon kulku tiloja pitkin. Kokolattiamattoja ja pellavaisia pöytäliinoja. Tästä rakennuksesta ei puuttunut yhtä ainoaa Aallon töitä leimaavaa tekijää. Ja joka paikassa tuoksui hienostuneesti 1960-luku. Nahka ja puu olivat imeneet itseensä vuosikymmenten vieriessä rakennuksen elämän tuoksun.

Täällä on otettu vastaan arvovieraita Kekkosesta lähtien ja tehty Suuria Päätöksiä. Käytävillä voi melkein edelleen haistaa sikarin ja kuulla lakerikenkien korkojen kopseen.

Rakennusta on kunnostettu pieteetillä ja sen kulttuurihistoriallista arvoa kunnioittaen. Uudet elementit istuvat saumattomasti yhteen vanhojen kanssa, ja kaikki sulaa yhdeksi arvokkaaksi kokonaisuudeksi. Kunnostus on tietysti ollut tarkkaa työtä, sillä kun rakennus suojellaan, siitä on pidettävä huolta rakennussuojelulain nojalla. Perusteluina pitkään kiistellylle suojelupäätökselle olivat muun muassa Alvar Aallon kansallinen merkitys sekä pääkonttorin rakennustaiteellinen erityisarvo.

Vierailun hienoin kokemus oli kuudetta kerrosta kiertävä kattoterassi. Uspenskin katedraalin suuntaan talossa on kaunis syvennys, joka Aallon ajatuksen mukaan antaa tilaa näyttävälle kirkolle. Rakennuksen julkisivumateriaaliksi Aalto valitsi carrara-marmorin, ja julkisivun metalliset osat ovat kuparia ja messinkiä. Vuonna 2001 julkisivun marmorilaattojen todettiin vuosien saatossa vaurioituneen ja tilalle asennettiin toista marmorilaatua. Olipa puheissa tuolloin myös graniitti, mutta Aallon materiaalivalinta piti pintansa. Rakennuksen yläterassin näkymä Helsingin ylle oli luonnollisesti huikaiseva. Niin huikaiseva, että en tajunnut ottaa siitä edes kuvaa.

Viimeisen kuvan todistusvoima on henkilökohtaisesti merkittävä:
I was here. 
Kiitos poikkeuksellisen hienosta kokemuksesta, jota en unohda ikinä.

Visiting Stora Enso headquarters designed by Alvar Aalto in 1962. What an amazing building with hundreds of beautiful details.

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA