Olohuoneeseemme on ilmestynyt jotain, joka aiheuttaa minussa lapsenomaista riemua. Päätin syksyllä, että tänä jouluna meille hankitaan minun aikuisikäni ensimmäinen joulukuusi. Aiempina jouluina joulukuusen hankintaa on ollut vaikea perustella itselleen, sillä olemme viettäneet hyvin, hyvin pienimuotoisia jouluja. Yleensä olemme juhlineet kahdestaan äitini kanssa ja viime vuosina seuraan on liittynyt Nappula. Nyt kun nelivuotias Nappulakin alkaa jo ymmärtää joulun päälle ja saamme myös toisen lapsivieraan jouluna, ajattelin, että hankin kuusen lasten riemuksi. Mutta nyt kun kuusi seisoo olohuoneessa ja luo ympärilleen ainutlaatuista hohdetta myönnän, että oikeastaan kuusi taisikin olla eniten minua itseäni varten.
Lapsena nukuin joulun aikaan mieluusti muutamia öitä olohuoneessa, että sain katsella, miten kuusi kimmelsi pimeässä epätodellisen satumaisena.
Lapsena rakastin joulukuusta. Kun olin pieni, kuusemme koristeltiin olkikävyin ja punaisin samettisin omenoin. 90-luvulla jouluihin tuli enemmän blongblingiä ja kuusi oli täynnä erilaisia hopeisia koristeita ja kimaltavaa lametta. Muistan, että nukuin joulun aikaan mieluusti muutamia öitä olohuoneessa, että sain katsella, miten kuusi kimmelsi pimeässä epätodellisen satumaisena. Olin täysin unohtanut, miten voimakasta ihailua joulukuusi herätti minussa lapsena. Muistin tunteen vasta, kun viime viikonloppuna kannoimme kuusen sisälle ja ripustimme siihen koristeet. Huokailimme Nappulan kanssa kilpaa kuusen kauneudelle.
Vaikka uudemmat kuusenkoristeet ovat tietysti näyttäviä, noita lapsuuteni koristeita ihailen aivan erityisellä tavalla. Käsin oljesta tehdyt kävyt ovat hieno käsityön taidonnäyte.
Olen vuosien varrella ostanut muutamia joulukuusenkuusen koristeita ja ripustanut niitä muun muassa kauniisiin oksiin. Koristeita ei kuitenkaan ollut ihan riittävästi kokonaiseen kuuseen. Kesällä tein kuitenkin hienon löydön, kun tyhjensimme äitini kotitaloa Pohjanmaalla. Ullakolta, vanhasta Anttilan muovipussista pahvilaatikon pohjalta löytyi kasa lapsuuteni kuusenkoristeita: olkikäpyjä sekä oljesta tehtyjä pieniä enkeleitä. Otin koristeet talteen ja vaihdoin niihin hieman modernimmat nauhat. Ne pääsivät modernimpien koristeiden joukkoon tuomaan ripauksen perinteikkyyttä jouluumme.
Vaikka uudemmat kuusenkoristeet ovat tietysti näyttäviä, noita lapsuuteni koristeita ihailen aivan erityisellä tavalla. Käsin oljesta tehdyt kävyt ovat hieno käsityön taidonnäyte, ja pienet enkelit on tehty ihan omin pikku kätösin äitini lapsuudenkodissa. Mummolassani tehtiin joulun aikaan myös olkihimmeleitä ja olkipukkeja, joten nämäkin enkelit ovat todennäköisesti saaneet alkunsa äitini kotitalon olohuoneen pöydän ääressä suvun naisten sormissa.
Koska olin kuusen valinnassa täysi noviisi, kyselin ystäviltä hieman neuvoja kuusen ostoon ja hoitamiseen somessa. Sainkin hyvät vinkit, jotka mieluusti jaan nyt eteenpäin teille.
- Jos neulasten variseminen mietityttää, valitse pihtakuusi. Se ei juurikaan varista. Se on myös erittäin tuuhea, tiivis ja pehmeä.
- Jos mahdollista, valitse kestävästi ja eettisesti kasvatettu kuusi. Minun kuusellani on kansainvälinen Global G.A.P -sertifiointi. Joskin en tiedä, miten kestävää on tuoda kuusia Tanskasta, josta minun kuuseni on peräisin.
- Jos on pakkasta, kuusen pitää saada totuttautua lämpimään sisäilmaan ensin viileässä tilassa.
- Kuusen runkoon kannattaa sahata uusi imupinta ennen kuin sen tuo sisälle.
- Kuusella on KOVA jano. Se juo ensimmäisinä päivinä litratolkulla vettä. Minun pihtakuuseni on juonut kastelukannullisen vuorokaudessa. Älä unohda kastella kuusta joka päivä.
- Jos mahdollista, voit myös ostaa puutarhaliikkeestä pienemmän ruukussa kasvavan kuusen ja istuttaa sen leutona talvena joulun jälkeen ulos. Tai sitten voit olla nopea ja vuokrata kuusen Vuokrapuu-firmasta. Tosin tänäkin vuonna yrityksen kuuset vuokrattiin loppuun jo joulukuun alussa.
Joko teillä on joulukuusi?
My first Christmas tree in decades. It’s amazing how it’s making me happy.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA