Joulu lähestyy junan lailla. Olen ollut viime viikot valtavan kiireinen ja vasta pari päivää sitten ehdin alkaa koristella kotia. Kiire on näkynyt myös totaalisena hiljaisuutena blogissa. Nämä kuvat ovat viime joululta edellisestä kodista, sillä uusia jouluisia kuvia en ole vielä ehtinyt nappailla. Kaiken sisäänsä ahmaiseva pimeys minimoi olemattomiin mahdollisuudet valokuvaamiseen. Odotan joulun tuloa ja sitä, että kiireet väistyvät.
Lähestyvä joulu kuitenkin pyörii jo mielessä. Tänä jouluna aion kiinnittää ehkä entistäkin enemmän huomiota kohtuullisuuteen. Suomalaiset arvioivat taannoin tutkimuksessa aikovansa käyttää keskimäärin lähes 600 euroa joulun ostoksiin. Summa kuulostaa korvaani huimaavan suurelta enkä voi olla miettimättä, tarvitseeko joulun olla sellainen kulutusjuhla, että jokainen suomalainen hassaa lähestulkoon yhden hengen kuukauden asumiskuluja vastaavan summan muutaman päivän juhlaan. Eikä kyse pohjimmiltaan ole edes rahasta, vaan materian ja ruoan kuluttamisesta. Joulun ydin kuitenkin olla yhdessäolo ja rauhoittuminen eikä materiassa ja yltäkylläisyydessä kylpeminen. Itselläni ei ole lähellekään tuota summaa kulutettavaksi jouluun, vaan pyhistä pyritään nauttimaan aika paljon vähemmällä. Koetan myös pienentää joulun hiilijalanjälkeä pienillä valinnoilla.
Pienessä sisustusbloggariryhmässämme on tapana tehdä postaushaasteita, ja joulukuun haasteeksi valikoitui kestävämpi joulu. Haasteen takana on Modernisti kodikas -blogin Kerttu, joka kirjoitti aiheesta näin:
”Millainen on kaunis ja kohtuullinen joulu, jossa ei tingitä tunnelmasta, mutta tehdään valintoja myös ekologisesta näkökulmasta.”
Aihe on minulle läheinen, sillä olen jo vuosien ajan miettinyt, miten voisin jouluisin vähentää kulutuksen määrää. Tässä muutamia vinkkejä astetta ekompaan jouluun.
Käsin tehdyt tai second hand -lahjat
Aivan valtaosa 2-vuotiaan poikani leluista on ostettu käytettynä. Kaikki yllä olevissa kuvissa näkyvät lelut ovat erilaisilta kirpputoreilta ostettuja tai käytettyinä saatuja. Vaikka kuvissa näkyy vain kauniita puuleluja, meillä on myös säkeittäin käytettynä ostettuja muovileluja. Tähän liittyy minulla vahva kokemus siitä, että maailmassa on aivan valtavasti muovikrääsää, jonka määrää en halua lisätä yhtään enempää kuin on tarve.
Täksi jouluksi olen hankkinut pojalle useita käytettyjä leluja lahjoiksi, ja uskon niiden olevan todella mieluisia. Hän saa muun muassa kovasti toivomansa pelastushelikopterin. Joku voi ajatella, että lapsesta on kurjaa saada leluja, joista joko huomaa, että niillä on leikitty tai jotka eivät ole kaupan pakkauksessa. Kehottaisin kaikkia kuitenkin opettamaan lapselle, ettei uutuus tai käyttämättömyys ole esineissä mikään tavoiteltava arvo. Esineen arvo on esineessä itsessään. Lapsissa on tämän maapallon tulevaisuus, joten heidän on erittäin hyvä opetella mahdollisimman aikaisin sitä, että esineiden ekologinen selkäreppu tai hiilijalanjälki on kuluttamisessa aivan keskeisiä asioita. Eikä siitäkään huolimatta tarvitse elää askeesissa, vaan lapsi voi hyvin saada joulunakin toivomansa asiat. Moni lapsi toivoo joululahjaksi esimerkiksi Stigan kelkkaa. Haku ”Stiga rattikelkka” tuottaa tori.fi:ssä 51 hakutulosta. Sitä kannattaa miettiä.
Kuvissa näkyy myös käsin huovutettu pupukäsinukke, joka on käsityöyrittäjän käsialaa. Näin joulun alla erilaisia käsityöyrittäjien joulumarkkinoita on pilvin pimein. Jos haluat ostaa ekologisia lahjoja, pienyrittäjien käsin tekemät tuotteet ovat oivallinen valinta. Pssst. Oma äitini myy itse kutomiaan valtavan kauniita v ä r e i l y -lapasia jouluun saakka Helsingin Vanhan ylioppilastalon Joulutorilla.
Lahjaksi aineetonta
Aineettomat lahjat ovat äärimmäisen mieluisia saajalle ja nille tulee yleensä aina käyttöä. Lähes jokainen tarvitsee arjessaan esimerkiksi jonkinlaista apua. Mitä jos antaisit lahjaksi vaikkapa siivous- tai lastenhoitoapua? Lupaisit pestä vaikkapa ikkunat keväällä? Lahjaksi voi antaa myös hieronnan, kulttuurielämyksen tai vaikkapa seikkailupuistokäynnin. Lumitöiden tekeminen kovalla lumipyryllä on myös ihan kiva lahja omakotitaloasujalle. Vain mielikuvitus on rajana, kun mietitään aineettomia lahjoja.
Yksi lempparilahjoistani aineettomien lahjojen joukossa on jonkin äänikirjapalvelun kuukausimaksu. Jos haluat antaa isomman lahjan, maksa vaikka koko vuosi. Äänikirjat sopivat kaikille, joilla on korvat ja vähän aikaa arjessaan.
Ollaan ihan vain kotona
Moni matkustaa jouluksi jonnekin lämpimään. Yleensä lentämällä. Kannattaa miettiä kuitenkin joulun hiilijalanjälkeä, jos koko perhe lentää Thaimaahan jouluksi. Mitä, jos vietettäisiin joulu ihan vain kotona? Kotijoulukaan ei vaadi hullua siivoamista ja ruoanlaittoa. Ruoat voi halutessaan tilata vaikka Woltista ja tunnelmavalaistus piilottaa sopivasti paksummatkin pölykerrokset.
Kukat ja koristeet luonnosta, ei kaupasta
Joulukuusi, joulutähti, amaryllis, hyasintti, havukranssi. Mitä jos et tänä jouluna hakisikaan joulua kotiin kukkakaupasta, vaan omasta pihasta. Minun jouluihin kuuluu se, että riivin joulupöydän vihreät koristeet aina niistä oman pihan kesäistutuksista, jotka ovat vielä hengissä. Muratti on tähän oivallinen kasvi, sillä se ei ota pikkupakkasista nokkiinsa. Myös oman pihan havukasveista saa mainiosti materiaalia sekä maljakkoon, kranssiin että kattaukseen.
Talvisesta metsästä voi myös hakea pienen mättään sammalta. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa, että kuntien tai kaupunkien metsistä ei saa kerätä mitään elävää mukaan. Ihan hyvä on muistaa myös se, että sammaleen kasvunopeus on todella hidas. Poimimasi sammalmätäs saattaa siis olla kymmeniä vuosia vanha, sillä sammal voi kasvaa esimerkiksi kalliolla vain millin vuodessa. Ota siis vain vähän ja ota paikasta, jossa sammal kasvaa muutenkin epäsuotuisissa olosuhteissa tai jossa se ei näy kenellekään.
Mitä jos syötäisiin kohtuudella?
Joulupöydän antimilla on suuri merkitys joulun kokonaiskulutukseen. Tärkeintä olisi, ettei ruokaa osteta liikaa. Hankitaan herkkuja vain sen verran, mitä jaksetaan parin päivän aikana oikeasti syödä. Ruoan heittäminen roskiin on aina ilmaston kannalta todella epäsuotuisaa, eikä sitä kannata unohtaa joulunakaan. Jos edellisinä vuosina on tuntunut siltä, että jouluruokia ahdetaan lautasille vielä välipäivinäkin, kun kaikki maistuu jo puulta, kannattaa ruoan ja ruokalajien määrää suosiolla vähentää.
Toinen merkittävä kysymys on se, tarvitaanko joulupöytään aina kinkkua. Meillä ei syödä punaista lihaa, mutta siipikarjaa kyllä. Joulupöydässämme on yleensä ollut kalkkuna ja kaloja, mutta tänä vuonna pohdin jopa sitä, kokeilisimmeko jotain muuta. Huomionarvoista on, että kalkkunan, sianlihan ja tuoreen lohen CO2-päästöt ovat ehkä yllättäenkin melko lailla samaa luokkaa, vaikka tietysti punainen liha on suurin ilmastopaholainen. Ehkä tuotteen laadun sijaan kannattaakin pohtia ennemmin sitä, pitääkö lihoja olla pöydässä useampaa sorttia, vai riittäisikö yksi ja senkin määrässä kohtuus.
Mietitään paketointia
Olen kirjoittanut paketoinnista ja käärepapereiden uusiokäytöstä jo ennenkin, mutta sananen lienee edellen paikallaan. Jouluna kuluu paljon käärepaperia, ja sen muovipinta tuottaa monelle kierrättäjälle päänvaivaa. Muovipintaista paperia ei voi laittaa paperinkeräykseen, vaan se menee energiajätteeseen. Parasta olisi siis käyttää pinnoittamatonta paperia tai jopa vanhoja käärepapereita. Minulla on tapana säästää kauniit käärepaperit lahjoista, joita olen saanut muilta. Säästän usein myös pakkausmateriaaleja ostamistani tuotteista. Kuvissa näkyvät paperit ovat kaikki peräisin lahjoista, jotka olen joskus itse saanut. Kierrätettyjen papereiden käyttäminen tuo myös hauskuutta ja mielenkiintoa paketoimiseen, kun lahjojen kanssa saa olla vähän tavanomaista luovempi. Vanhan teipinjäljen peittäminen pakettikortilla on minulle ihan perushommaa.
Kaikkein tärkeintä joulussa on kuitenkin mielenrauha. Toivottavasti vinkkilistani ei aiheuta siis kenellekään lisäpaineita joulunviettoon. Joulu kannattaakin viettää juuri sillä tavalla kuin itselle parhaiten sopii. Ja myös sillä budjetilla ja kulutuksen määrällä, kun itse haluaa. Mutta toivon tietysti myös, että ehkä näistä vinkeistä on teillekin hyötyä.
Iloa ja jaksamista jouluvalmisteluihin!
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
8 comments
Respect! Ihania ja niin toteuttamiskelpoisia vinkkejä. Meidän perhepiirinsä aikuiset (7 hlöä) arpoi jo marraskuussa, kuka ostaa kenellekin lahjan. Jokainen siis ostaa ja saa yhden lahjan. NIIN VAPAUTTAVAA!! Ihan, kun ei ole tarvinnut joulunalus viikonloppuja laukata ostoksilla. Lompakkokin tykkää.
Tuo käytäntö, jossa yksi ostaa lahjan vain yhdelle on todella hyvä! Pitäisikin ehdottaa moista omassa perhepiirissä. Kiitos ideasta!
Kiitos tästä! Toivottavasti tämä kirjoituksesi saa mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja aiheuttaa lukijoissaan ajatuksia ja ehkä jopa tekoja.
Perheessäni on jo aikuiset lapset, joten pääsen hirmuisen helpolla. Lahjoja ei jouluna hankita; avustetaan sitten kun oikeasti tarvitsevat jotakin. Ja opiskelujensa keskellä pienessä köyhyydessä elävät lapset tarvitsevat, vaikkapa ruokakassin, kun mennään vierailulle. Nuo luonnon materiaalit joulun koristelussa ovat parasta, mitä olla voi. Tässä pullakoituneessa keski-iässä on mässäilyt jo mässäilty, nyt vaakitaan terveyttä. Ja kun kaupatkin ovat alati auki, ei valtavia ruokamääriä kerrallaan ole mitään tarvetta ostaa – vain sen mikä kuluu. No, ihan kaikki nuo teesisi kyllä allekirjoitan.
– Elma –
Ekoa joulua!!
Kiitos paljon kommentistasi! Hyviä käytäntöjä ja ajatuksia. Ruokakassi on tosi iso ja tärkeä tuliainen ja tulee takuulla tarpeeseen.
Rauhaisaa joulunaikaa myös teille!
Kivoja vinkkejä ilmastoyställisempään jouluun. Pakko kuitenkin korjata, että sammaleen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, oli metsä sitten kunnan, kaupungin tai yksityisen maanomistajan. Eli ilman maanomistajan lupaa sitä ei saa kerätä mistään metsästä edes sitä pientä määrää.
Oikein hyvä lisäys! Kiitos!
Aineettomat lahjat on yleensä parhaita – ainakin näin äidin näkökulmasta, vaikka ymmärrän senkin että mitä pienempi, sitä tärkeämpi on se paketti ja konkreettinen lahja.
Hyvää joulua teille!
Juuri näin! Hyvää joulu myös sinulle, Milla!