Rakastan elokuuta. Kun päivät ovat vielä lämpimiä ja illat hämäriä, on ilmassa jotenkin eteläeurooppalaista fiilistä. Puutarhakin on elokuussa kasvanut täyteen mittaansa, ja hedelmäpuut sekä vihanneskasvit alkavat tuottaa satoa.
Tein pienen iltakierroksen pihassa ja kuvasin suosikkikasvejani. Kuviin pääsivät heti kallioalueen takana kukassa olevat kuunliljat, joiden takana kurkkivat alkukesästä kukkivat kurjenmiekat eli iirikset. Niiden takana pihani rajautuu havukasvien ja syreenien tiheään kasvustoon, joka on oivallinen muuri koirille muuten aitaamattomassa pihassa.
Terassilla on ruukkuistutuksessa suosikkiheinäkasvini sininata, joka on talvehtinut jo muutaman vuoden noilla sijoillaan. Minulla on tänä kesänä ollut yhä vahvemmin ajatus siitä, etten halua joka kesä ostaa terassille uusia kesäkukkia, jotka elävät vain parisen kuukautta. Siksi olen istuttanut ruukkuihin pääasiassa monivuotisia kasveja. Toisessa ruukussa on japaninvaahtera, joka on sekin selvinnyt jo kahdesta talvesta. Sen puolesta pidän sormia ristissä talvisin ja yritän siirtää sen mahdollisimman lähelle seinää ja peitellä sen ruukkua lehdillä ja lumella.
Muuten kasvatan terassilla muutamia hyötyasveja, joiden taimet olen saanut ihanilta naapureiltani. Kuvissa vilahtaa paprika, joka alkaa myös antaa pian satoa.
Pihani on polveilevaa kalliota, jonka syvänteissä on istutusalueita. Tänne muuttaessani piha oli varsin villiintynyt, mutta olen raivannut ja siistinyt sitä alue kerrallaan. Pidän istutuksissa kivialueista, havukasveista ja kivikkokasveista, jotka luikertelevat kivien väleissä. Koetan luoda istutusalueista rentoja ja luonnollisia, mutta kuitenkin hallittuja niin, etteivät heinät ja rikkakasvit rehota, kuten aiemmin.
Yksi rakkaimmista kasveistani on kelasköynnös, joka on vallanut terassin katosta. Kelasköynnökset ovat kuuluneet alusta alkaen piantaloyhtiömme puutarhaan, ja jokaisen asunnon pihassa on ainakin yksi tällainen köynnös. Kun muutin tähän kaksi vuotta sitten, katoksen vieressä oleva angervo oli kasvanut niin valtavaksi, ettei köynnöksellä ollut tilaa kasvaa. Kun leikkasin angervon matalaksi, köynnös riehaantui. Sitä voisi vähän harventaa, mutta toistaiseksi nautin sen runsaudesta.
Terassin ruokailuryhmän takana olevissa ruukuissa kasvaa viiruhelpi, jonka toin tänne pari vuotta sitten äitini kotitalon pihasta. Se on osa kymmeniä vuosia vanhaa kasvia, joka kasvoi muun muassa minun lapsuudenkotini pihassa. Näin loppukesästä viiruhelpi on kasvanut jo valtavan korkeaksi heinätupoksi, mutta pidän siitä silti. Voi olla, että siirrän sitä ensi keväänä jollekin istutusalueista. Muihin ruukkuihin istutin alkukesästä pikkutalviota suoraan kukkapenkistä. Se laskeutuu kauniisti korkean ruukun reunoja pitkin. Toivon, että se talvehtii ruukuissa ja saan nauttia siitä taas ensi kesänä.
Puutarhafilosofiani on muuttunut aika lailla vuosien varrella. Siinä, missä tein ennen hallittuja ruukkuistutuksia yksivuotisista kasveista, olen nykyään kestävämmän kasvien hoidon kannalla. Koetan vaalia mahdollisimman hyvin niitä kasveja, joita olen vuosien varrella saanut elämääni ja toivon, että ne menestyisivät ja antaisivat iloa mahdollisimman monena kesänä peräjälkeen.
Millaisista puutarhoista sinä pidät ja mitä sinä arvostat pihoissa?
Lisää piha-aiheisia postauksiani löydät täältä.
August views in the garden.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA
