KODIN HANKALA EPÄTILA

Tabula rasa.

Joskus parhaat ideat syntyvät siitä, ettei
ole mitään ideoita.
Meillä on uudessa kodissa ruokailutilan vieressä
hieman omituinen seinänpätkä, jolle emme alkuun
keksineet mitään funktiota. Ristin sen epätilaksi, sillä
se on tila, joka ei oikeastaan ole mikään varsinainen tila.
Pelkkä siirtymätila ruokailutilasta kylpyhuoneeseen ja
makuuhuoneeseen.

Ensin seinälle pääsi rakkaaksi muodostunut
Espoo Ciné -julistepari. Sitten Small Talk -juliste.
Niille etsin seuraa pitkään. Kaveriksi soviteltiin
niin mustavalkoista kuvaa isästäni elokuvakameran
kanssa, kahta opiskeluaikana ostamaani
pientä piirrosgrafiikkaa kuin muitakin epämääräisiä tauluja.
Mikään ei oikein tuntunut istuvan epätilaan.

Minä olen ollut jo pitkään aivan rakastunut
Vee Speersin valokuviin, ja ne ovat nyt muutoinkin
melko kovassa huudossa, kun Ruotsalainen Fotografiska
Museet myy niitä nettikaupassaan.
Mies vaan ei ole lämmennyt sadunomaisille ja oudoille
kuville lapsista. En siis saa kotiin isoa Vee Speersin
kuvajulistetta, mutta pienen sain. Sille löytyi samanhenkinen
kuvapari synkästä akvarellityöstä, ja kun viimeistelimme tilan
paljaalla ja yksinkertaisella roikkavalaisimella,
se alkoi tuntua ehjältä.

Jotain oudolla tavalla omaa ja hyväntuntuista
on nyt tilassa, joka oli alkuun niin vaikea hahmottaa.
Penkin vieressä olevassa vanhassa navettalaatikossa
on aikakauslehtiä. Harmaa pahvinen lehtilaatikko on
dyykattu työpaikan jätekasasta.