Leikkihuone, vierashuone, Mila-koiran huone. Neljäs huoneemme on varsinainen kodin monikäyttötila, ja kutsummekin sitä monilla eri nimillä. Huone ei näitä kuvia lukuun ottamatta ole aiemmin blogissa näkynyt, joten tämä postaus on huoneen blogiensi-ilta. Siihen, miksi huone ei ole varsinaisesti ollut kuvauskunnossa, on monta syytä.
On pakko tunnustaa: juuri tämän huoneen verran elämme yli tarpeidemme, eli tämä huone on tavallaan ylimääräinen. Ihastuin vuosi sitten tähän asuntoon niin paljon, että vaikka koti olikin meille tämän yhden huoneen verran liian suuri, halusin sen silti pesäksi meille kahdelle. Tämä extrahuone on kuitenkin ahkerassa käytössä, sillä siellä leikitään miltei päivittäin. Se toimii myös vierashuoneena, kun vanhempani tulevat lapsenhoitoavuksi ja jäävät yöksi. Eikä vähäisin käyttäjä ole mummokoira Mila, joka makoilee huoneen nurkassa pedissään suurimman osan päivästä.
Useimmiten tämä tila on leikkien valtaama, ja suurimman osan ajasta siellä onkin todella sekaista. Matalat kaapit imaisevat sisäänsä paljon leluja, ja niitä on tietysti ihana levitellä matolle ja sohvalle. ”Sotkeminen” on täällä myös täysin sallittua. Sohva on muutenkin kätevä tilassa: aikuisenkin on kiva osallistua leikkiin, kun saa istua sohvalla leikin lomassa. Pitkän työpäivän jälkeen autoleikki sohvalla on aika paljon kivempi kuin autoleikki lattialla. Valkoinen sohva on kuitenkin ”koiran huoneessa” sulaa hulluutta. Aika usein kuratassu nimittäin hiipii sohvalle, ja sen seurauksena sohvan päällinen ei ole yleensä kovinkaan mairittelevassa kunnossa. Sekainen tai ei, huone on arkemme pelastus. Koska huone sijaitsee keittiön vieressä, pojan on myös helppo leikkiä siellä itsekseen samalla, kun laitan keittiössä ruokaa. Tähän tarkoitukseen Nappulan oma huone yläkerrassa ei toistaiseksi vielä sovellu. Vaikka olemme eri huoneissa, näemme toisemme peilin kautta. Järjestely on nerokas.
Sisustuksellisesti huone on kuitenkin ollut – ja on edelleen – melkoinen päänvaiva. Se on huone, jonne on kertynyt kaikki kalusteet, joille ei ole ollut muualla paikkaa. Huone huutaa vielä varsinaista luonnettaan ja kiinnostavia yksityiskohtia, mutta luulen, että sen karaktääri on suunnitelmissani pikkuhiljaa löytymässä. Sain parkettivalmistaja Timberwisen työpajassa syksyllä apua tämän huoneen sisustuksen ideointiin armoitetulta sisustamisen grand old ladylta, Ulla Koskiselta, ja hänen vinkkinsä auttoivat paljon. Huone oli aiemmin hyvinkin valkoinen, ja Ullan kannustuksella hankin sinne hieman tummempia elementtejä. Greige verho toi tilaan ryhtiä, ja tyynyillä saa muutettua huoneen ilmettä helposti. Kuten kuvista näkyy, verho kaipaisi vielä silitystä. Kukahan sen tulisi silittelemään? Valkoisen lattiavalaisimen voisin myös vaihtaa mustaan seinävalaisimeen. Kaapiston päälle Ulla suositteli hiekan tai ruskean sävyisiä kivilevyjä, ja ne olisivatkin aivan upeat. Katsotaan, jos saisin sellaiset sitten, kun muut kodin laittamisen menot hieman helpottavat. Seinälle ajattelin myös maalata ja kunnostaa suvussani kulkeneen vanhan Alvar Aallon hyllyn. Alvar komeilee myös rakkaassa julisteessa, joka on kulkenut matkassani jo 15 vuotta.
Lelut siististi piiloon
Leikkihuoneessa oli aiemmin tämä Nappulan huoneessa nyt oleva vaalea villamatto, mutta se osoittautui varsin huonoksi ratkaisuksi. Noa-koira raapi mattoa, ja se alkoi mennä huonoon kuntoon. Jostain syystä tämä on myös huone, jonne koirat menevät aina silloin, kun pahoinvointi yllättää, joten villamatosta oli ikävää yrittää pestä kaikenmaailman sappinesteitä. Hankin siis huoneeseen kestävimmän maton, jonka tunnen. Se on Ikean Morum-matto, joka on helppo imuroida ja pestä, ja jonka päällä on todella mukava leikkiä ja rakennella vaikkapa pitkää junarataa.
Vaikka tässä huoneessa saa leikkiä rajattomasti, joskus on kuitenkin tarve saada lelukaaos nopeasti kesytettyä. Silloin on kätevää, kun kaikille leluille on oma paikkansa. Meillä lelut kerätään kaappien ohella myös säilytyspusseihin. Dubloille siskoni on tehnyt legopussukan, jonka saa avattua leikkialustaksi – nerokas kapistus. Kun on aika korjata leikit pois, siivoamiseen menee vain muutama minuutti. Erityisen nopeaa on heitellä lelut säilytyspusseihin, vaikka ei kaappiin laittamisessakaan kauaa nokka tuhise. Lelusäkit säilytetään pääasiassa sohvan käsinojan takana, josta ne on helppo kaivaa esille. Huoneen yleisilme pysyy näin kuitenkin siistimpänä – ainakin silloin kun lelut ovat pusseissaan.
Vaikka huone on loputtomasti keskeneräinen, eikä siihen ole panostettu kovinkaan paljon luovaa sisustusenergiaa, se on silti arjessamme tärkeimpiä tiloja. Olenkin tuuminut, että tämä ylimääräinen huone on jokaisen euron väärti.
Our playroom slash quest room is constantly under process and developing. It has been a room that has almost no shape and character and I’ve been quite ignorant about the interior of it. Now I have been starting to think how I should decorate it. But more importantly it’s a very important room for the Kiddo – and the dogs. Kiddo plays there every day and it’s so convenient to have a playroom next to the kitchen. I would definitely not give this ”extra room” away now, after a year of living in this home. Although it appeared as just an additional space in the beginnin.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA
