Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien kiinteistövälittäjä sanoo, etteivät ihmiset osta asuntoja, he ostavat mielikuvia. Silti Suomessa myytävien asuntojen stailaus ei ole ottanut tuulta alleen. Monen kiinteistövälittäjän mukaan asuntoaan myyvät suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan stailauksesta.
Tilanne on täysin toinen Ruotsissa, jossa jo useampi kiinteistövälitysfirma perustaa ideologiansa asuntojen myymiselle ammattistailauksella ja ammattivalokuvaajien kuvilla.
Ehkä nimekkäimmät sisustusstailaukseen erikoistuneet välittäjät ovat Ruotsissa Alvhem Mäkleri & Interiör sekä Fantastic Frank.
Molemmat firmat valikoivat asiakkaansa tarkkaan ja ottavat myyntiin vain tiettyjen arvostettujen asuinalueiden arvohuoneistoja. Sisustussuunnittelijat stailaavat asunnot. Asunnoissa saatetaan maalata tai tapetoida seiniä ja uusia lattioita. Niihin voidaan tuoda lainahuonekaluja tai vähintään asunnon myyjän omat huonekalut järjestellään uudelleen. Tärkein silaus tehdään kuitenkin sisustusesineillä ja muulla rekvisiitalla. Aamiaiskahvit ja paahtoleivät asetellaan huolettomasti keittiön pöydälle, kylpyhuoneeseen levitellään puolihuolimattomasti kosteita pyyhkeitä ja lakanat rypistellään kutsuvan näköisiksi. Eteiseen asetellaan huolitellusti pari kenkiä ja ostoskassi. Sohvapöydällä lojuu tarkoin aseteltuna ulkomainen taloussanomalehti. Silmälasit on laskettu yöpöydälle.
Jos myynnissä on kesämökki, on tietysti suotavaa laittaa mukaan muutama kuva leppoisasta kesänvietosta.
Teatteria? Fuskausta? Fuulaa?
Varmasti kaikkea tätä. Mutta asunnot myydään yritysten mukaan stailattuina nopeammin ja kalliimmalla hinnalla.
Mitenhän käy ostajan, kun hän kantaa uuteen asuntoon sisälle omat arkiset tavaransa? Pettyykö uusi asukas, kun koti ei näytäkään yhtä upealta kuin stailatuissa mainoskuvissa? Painuuko hän heti sisustussuunnittelijan pakeille?
Kaikki kuvat: Fantastic Frank
3 comments
Stailaus on pohdituttanut minuakin. Ihminen tekee ostopäätöksen tunteella, vaikka olisi auto-ostoksilla oleva insinöörimies.
Kun katson asuntoilmoituksia, haen mahdollisuuksia. Kauniit kuvat tietysti houkuttavat mutta asuntonäytössä kaikki ylimääräinen estää näkemästä omia visioita. Mieluiten katsoisin asunnon aivan tyhjänä ja jopa tapetittomana, jotta voin sijoittaa sinne omat visioni. Ärsyynnyn asetelmista, koska koen ne huijaukseksi. En ole ollut ostamassa kattauksia tai sohvatyynyjä, vaan pohjaratkaisua.
Silti tosiasia on, että nykyisen rintamamiestalokotimme ostopäätöstä vauhditti keittiön punertava lattia, joka on kauheata laminaattia ja lähtee heti, kun meillä on varaa keittiöremonttiin. Siinä oli lämmin vivahde. Elämän kallein hankinta tehdään 15 minuutin pintapuolisen tutustumisen jälkeen eikä sovitus- tai koeajomahdollisuutta ole. Mielikuvilla siis mennään.
Tämä varmasti on myös henkilösidonnaista, mutta ainakin minä olen aina toiminut asuntoasioissa intuitiolla ja luottanut ensimmäiseen mielikuvaan. Siitä voi olla erittäin vaikea jopa päästä irti, jos myöhemmin tuleekin ilmi faktoja, jotka puhuvat ensivaikutelmaa vastaan. Nykyisessä kodissamme näin ensimmäisenä isot ikkunat – ja se oli menoa. Sen jälkeen suljin silmäni asunnon kaikilta vähemmän hyviltä ominaisuuksilta. Ne ikkunat oli pakko saada. Onneksi asunnossa on huonoja puolia kuitenkin hyvin vähän, ja hyviä paljon. Edellisessä kodissani rakastuin pihan pioniin. Asuntokin toki oli ihan kiva, mutta pääasiassa ostin sen pionin.
On vaikea sanoa, toimisivatko kaunis aamiaisasetelma tai lehtipinot kuitenkaan minulle – todennäköisesti eivät. Epäaidon haistaa kauas, eikä se oli termi tai vaikutelma, jonka haluaa yhdistää tulevaan kotiinsa.
Asunnon potentiaalin toki stailaus tuo esille, mutta mikäli asunto on hyvä, potentiaalin näkee ilman stailaustakin.
Olet täysin oikeassa siinä, että asuntokaupoissa on etenkin kilpailutilanteessa kovin vähän harkinta-aikaa. Sitä sitten tarjoaa satoja tuhansia jostain vessan ovenkahvasta – kun se oli niin kaunis.
Täältäkin voi hakea vinkkejä ilmoituskuviin 😉
http://terriblerealestateagentphotos.com/