Olimme syyslomallamme Lontoossa, ja viiteen päivään mahtui hurjasti upeaa estetiikkaa. Tarkastelin innolla brittiläistä arkkitehtuuria – niin uutta kuin vanhaakin. Brittiläisillä on yllättävän hyvä visuaalisuuden taju, mikä näkyy paitsi rakennuksissa myös ravintoloiden ja kahviloiden sisustuksissa.
Myös suomalainen design oli vahvasti esillä Lontossa. Bongailimme joka päivä niin Marimekon, Iittalan kuin Artekinkin tuotteita Lontoon kaupoissa ja julkisissa tiloissa. Hyvä Suomi!
Kamera lauloi tauotta ja muistikortille tarttui satoja otoksia. Muutamia näkymiä haluan jakaa kanssanne.
Serpetine Gallery ja Serpentine Sackler Gallery
Serpentine Gallery on Hyde Parkissa sijaitseva modernin taiteen museo. Sen sisargalleriassa Serpentine Sackler Galleryssa on arkkitehtonisesti hyvin kiinnostava lisäosa. Pidän siitä, että siivestä on tehty tarkoituksella ultramoderni, jolloin se keskustelee vanhan rakennuksen kanssa mielenkiintoisella tavalla.
Sisällä Sackler Galleryssa on upea tiililattia, jossa tiilet on ladottu kyljelleen, eikä niitä ole muurattu kiinni. Kun lattialla kävelee, se liikkuu ja elää hauskasti.
Olin halunnut kovasti nähdä japanilaisen Soy Fujimoton Serpentine Galleryn kesäpaviljonkiin rakentaman upean teoksen, joka muistuttaa valkoista rautalabyrinttia. Teoksen päälle voi kiivetä ja sen sisällä voi oleskella. Ikäväksemme paviljongin teosta oltiin kuitenkin jo purkamassa, kun saavuimme paikalle. Tässä kuitenkin Dezeen-lehden näkemys teoksesta.
Kuva: Dezeen
Asuminen ja pientalolähiöt
Pidin Lontoossa yleisemminkin tavasta, jolla britit ovat onnistuneet yhdistämään vanhaa ja uutta. Henkeni salpasi kauniissa pientalolähiössä lähellä Denmark Hillin juna-asemaa sijaitseva uudisrakennus. Talo on rakennettu vanhojen rakennusten sekaan, ja vaikka sen tyyli poikkeaa naapuritaloista, se istuu maisemaan kuin hanska. Musta vaakalinjainen ja minimalistinen talo edustaa juuri sitä muotokieltä, jota rakastan. Siinä on vaikutteita 1960-luvun arkkitehtuurista, mutta silti se on hyvin nykyaikainen ja tuore.
Talon lasinen erkkeri on ovela nykyversio vanhempien talojen valkoisista erkkereistä.
Talon lasinen erkkeri on ovela nykyversio vanhempien talojen valkoisista erkkereistä.
Vanhan ja uuden yhdistelmä on tällä Covent Gardenin kujalla lähes kirjaimellinen.
Lontoossa talot ovat ulkoa päin hyvin siistejä, ja niissä on paljon valloittavia yksityiskohtia. Vaikka talot ovat usein hyvin samanlaisia, ovi ja sen väri kertovat talon asukkaista paljon.
Etupihoilla on usein kauniita pensaita ja joka paikassa kasvaa murattia. Vehreää ja kaunista!
Kahvilat ja tuotteiden esillepano
Kahviloiden, ravintoloiden ja kauppojen sisustaminen Lontoossa osataan. Lounasravintolat ovat kauniita terassejaan myöten, ruokalistat löytyvät usein seiniltä ja keittiö on näkösällä.
South Kensingtonissa sijaitsevassa libanonilaisessa ravintolassa oli Alvar Aallon A330S-valaisimet. Melkoinen tyylien yhdistelmä, mutta toimii!
Britit tuntuvat todella tietävän, miten tuotteet pitää laittaa esille, jotta ne myyvät. Näyteikkunat ovat kekseliäitä, ja ihan tavallisen kahvilankin hyllyjen esillepano on mietitty tarkkaan.
Kukapa ei haluaisi ostaa vihanneksiaan tästä kaupasta?
Kauneudesta en tiedä, mutta käteviä nämä take away -makit ainakin ovat.
Greenwich ja Canary Wharf sulassa sovussa
Greenwich on erinomainen esimerkki vanhan ja uuden yhdistelmästä. Kun seisoo Greenwichin puiston mäellä, lähellä nollameridiaania, näkee samassa linjassa Lontoon pankkikeskittymän Canary Wharfin pilvenpiirtäjineen ja Greenwichin Queen’s Housen pylväskäytävineen. Näky on huikea.
Greenwichin observatorion estetiikka oli kovasti mieleeni: eleettömät penkit vehreässä maisemassa ja tähtitornin hapettunut kuparipinta.
Huikein visuaalinen elämys oli kuitenkin Barbican-kulttuurikeskus. Siitä blogissa hieman myöhemmin lisää.
