No nyt se sitten tuli. Syksy.
Lähdin eilen töihin talvitakissa ja nahkahansikkaissa. Se kertoo
ihan riittävästi säätilasta. Mutta kas, tänään aurinko jaksaa taas paistaa!
Rakastan syksyssä niitä päiviä, kun aurinko vielä paistelee
tunnin tai kaksi viistosti sisään ikkunoista ja leikkii varjon kanssa
seinillä ja huonekalujen pinnoilla.
Niin kaunista, että piti kaivaa kamera nopeasti esiin.
Samalla tuli ikuistettua olohuoneemme arkiasussaan, ilman imurointeja,
liikoja sohvatyynyjen asetteluja, johtojen piilottamisia tai verhon suoristeluja.
Koti kotina <3
Autumn is really here. Rain and wind.
But today autumn has given us beautiful afternoon sun shine.
For some hours we get this incredible sun shine, which plays on the
walls and furniture and creates these sharp shadows.
Just beautiful.
I was so busy taking up my camera that I didn’t have the time
to start cleaning, hiding the cables of puffing the cushions.
So this is our home as honest as it was this day.
Home as a home.
16 comments
Ihana tunnelma on kyllä. Minäkin rakastan syksyssä juuri niitä viimeisä auringon säteitä, jotka vielä hetken lämmittää ja saa ruskan loistamaan väreissään…. Olipa runollista. =)
Voi kiitos Aurinko on minullekin suurin voimanlähde. Näitä kuvia voi sitten katsella joulukuussa :/
Kauniit kuvat! Aina ei tartte kaiken olla on niin tip top! Tuo vähän mielenkiintoa blogeihinkin Meillä tulee kyllä kaaos parissa tunnissa vaikka ei ole lapsiakaan. Just yks päivä siivosin kuus tuntia ja seuraavana päivänä oltiin palattu taas takaisin normaaliin sotkutilaan. Valon väheneminen hankaloittaa kuvaamista kyllä paljon.
Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, ettei aina tarvitse olla tip top. Viime aikoina onkin näkynyt "aidompia" blogikuvia. Tosin valtavat koirankarvakasat ja kuolajojot meillä edelleen jäävät kuvaamatta. Mutta ehkä tästä oli hyvä aloittaa
Tänään on tosiaan ollut kaunis suringonpaiste. Ihana tunnelma näissä sinun kuvissasi, ei aina tarvitse olla niin viimeisen päälle kaikki ojennuksessa Tästä muuten kirjoitin juuri blogiini, että tartteeko olla vai ei…
Voi kiitos! Kyllä elämä saa ja sen pitää näkyä blogeissa. Jospa koettaisi ottaa enemmän sen asenteen jatkossakin.
Todella kodikkaita kuvia! Huomio kiinnittyi kauniiseen lattiamateriaaliin,osaatko kertoa mitä se merkiltään?
Ellen
Kiitos! Lattia on laminaattia, mutta en osaa yhtään sanoa merkkiä, sillä se asennettiin ennen muuttoamme emmekä laittaneet sitä itse. Cellolla saattaa olla vastaavia sävyjä. Tuo on vaalea tammi. Melko punertava silti vaaleuden läpi
Olohuonehan on ihan viimeistellyn näköinen, kun vertauskohtana on lapsiperheen olohuoneen arkikunto Kauniit kuvat – aurinkoiset päivät ovat kyllä parhaita mihin vuodenaikaan tahansa, jos minulta kysytään.
Voi kiitos! Koiraperheen olohuoneessa ei välttämättä on sekaista, mutta voin luvata, että siellä on villakoiria ja karvoja sekä pölyä kolmen lapsiperheen edestä. Tai no, siltä ainakin tuntuu
Nyt oon ihan kade, että teidän olkkarin "arki-look" on noin hyvännäköinen Siis arvostan!
Hehe, kiitos! Koirien leluja ei sattunut juuri olemaan ympäriinsä lattialla.
Raikas ja kaunis koti! Ensi kertaa vierailulla ja jäin heti lukijaksi :). Auringon pilkahduksia
Voi kiitos! Ja mahtavaa, että jäät lukijaksi
Valoisaa ja raikasta. Mää tykkään!
Kunpa saataisiin nauttia auringosta vielä pitkälle syksyyn. Sateet ei ole tervetulleita sitten laisinkaan.
Ihan kuulla. Aurinko on se, joka auttaa jaksamaan sinne alkutalveen asti – ja talven ylikin. Toivottavasti aurinkoisia hetkiä riittää mahdollisimman paljon. Ja hei, 3 kuukauden päästä on jo tammikuu.