Pysähtynyttä.
Elämme päiviä, kun mitään ei oikein voi suunnitella ja on mentävä tunti
kerrallaan. Laskettu aika oli ja meni, sairaalakassi on nekottanut
eteisessä jo päiväkaupalla, Kätilöopiston numero on pikavalinnassa,
mutta silti kotona vain ollaan. Epätietoisuus on päällimmäinen tunne.
Pääsiäisestä ja keväästä meillä vihjaavat oksat maljakossa ja maaliskuun
lopun kirkas valo. Kunpa pääsisi jo vaunulenkeille heräävään luontoon.
Siirtymävaiheet ovat aina hankalia, kun ollaan kahden ajan ja tilan
välissä. Jospa ensi viikolla meitä olisi jo kolme.
Still.
The baby is still on the way although my due date is long gone.
There’s no way of knowing what’s to happen so we just wait.
Not much Easter celebrations in our home. Only some simple
branches and the spring light.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
5 comments
Kovasti tsemppiä tulevaan koitokseen ja pitkiä hermoja odotukseen. Ihana sieltä tulee lopulta. Kaunis pääsiäinen teillä pysähtyneisyydestä huolimatta! ❤️
Voi Vilja…mie niin toivon, että pian pääset laitokselle! Nuo päivät on niin piinaavia… Mutta kun saat pikkuisen syliin, niin kaikki tällainen unohtuu samantien.
Jaksuja <3
Tsemppiä odotukseen! Pian, pian hän sieltä tupsahtaa. <3
Voi niin tiedän tuon tunteen. Ensimmäinen 41+6 ja toinen 41+3. Molemmista lähtö kuitenkin juuri silloin kuin sitä vähiten odotti. Tsemppiä ja voimia, ja yritä nauttia vielä niistä kiireettömistä hetkistä. Ne kun ovat hetkellisesti katoava luonnonvara. 🙂
Hurjasti tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinne viime hetkien odottamiseen!! Tiedätkö, kuulostaa niin tutulta. Muistan itse odottaneeni juurikin pääsiäisen yli esikoista kotona (Freestylerit myös oven suussa odottamassa:), kun la oli ollut ja mennyt jo huihai. Olin aivan varma, että vauva ei tule ikinä ulos. Mutta tuli se sieltä sitten onneksi. Tulee sinunkin <3! Hengessä mukana.