Kun jäin joulun jälkeen yksin 1-vuotiaan lapsen ja kahden koiran kanssa, kirjoitin hyvin nopeasti Googleen hakusanat ”vinkit yksinhuoltajalle”. Hakutulokset eivät tehneet minusta yhtään viisaampaa, sillä konkreettisia vinkkejä arjen helpottamiseksi pikkulapsiperheessä oli tarjolla yllättävän vähän. Kun yhden vanhemman perheemme oli vielä aivan tuore, kyse oli päivittäisestä selviytymistaistelusta, johon minut oli yhtäkkiä pudotettu. Arjen hoitaminen yksin tuntui tuolloin lähes mahdottomalta tehtävältä, ja etsin paniikissa apuja siihen, miten taaperon ja kahden aktiivisen ison koiran arkea isossa asunnossa pyöritetään yhdellä käsiparilla. Nyt, kun arki rullaa jo hyvin ja olemme omaksuneet uudet tavat, selviytymiskeinot ja uuden asenteen, haluaisin jakaa omat vinkkini muille, joille arjen helpottaminen on ajankohtaista. Moni näistä vinkeistä pätee jokaiseen lapsiperheeseen, oli siinä vanhempia sitten yksi tai kaksi.
Tämä postaus liittyy sisustusbloggaajajoukossa kiertävään kuukauden haasteeseen. Jaana AT HOME -blogista haastoi tässä kuussa bloggaajaporukkamme kertomaan meidän arkeemme ylellisyyttä tuovista asioista:
”Sisustusblogien kevyeen kuvavirtaan on helppo uppoutua ja monesti lukijoita kiehtookin blogeista saatavat vinkit. Viime kuukauden arkiteeman inspiroimana, haastan bloggaajat kertomaan mitkä asiat tekevät heidän arjestaan ylellistä. Sillä kauniit kuvat eivät ole pelkkää kulissia vaan myös osa oikeaa elämää. Uskon, että joukolta sisustus- ja lifestylebloggaajia irtoaa parhaat vinkit arkisen elämän kohentamiseen pienillä iloa ja onnea tuovilla asioilla.”
Minulle arjen ylellisyys on sitä, että kaikki toimii ja sujuu. Kun arkiasiat hoituvat soljuvasti, minulle jää aikaa nauttia kodista ja sen asukkaista – sekä omasta ajasta. Se, että saan istua illalla hetkeksi sohvalle sisustuslehden tai hyvän dokumenttielokuvan ääreen, on todellista ylellisyyttä. Tai se, että voin leikkiä pojan kanssa ajattelematta, mitkä kaikki asiat odottavat hoitamista. Tuon saman ajan voisin käyttää myös lopenuupuneena kotia siivoillen tai pyykkäillen, mutta koska arki rullaa nyt hyvin, voin käyttää iltani palautumiseen. Se, ettei elämä tunnu koko ajan taistelulta, tuo sen kirkkaat sävyt esille, ja se jos jokin on luksusta.
Sen pidemmittä puheitta, yh-mutsin (Y = yhteishuoltaja, H = haltsaa kuitenkin melkein kaiken yksin) 10 vinkkiä arjen helpottamiseksi:
1. Tee lista apukäsistä ja opettele pyytämään ja vastaanottamaan apua
Kuulostaa simppeliltä – mutta EI OLE! Minulle tarjottiin heti apua, kun jäin yksin. Se oli aivan mahtavaa. Mutta miten vaikeaa sen vastaanottaminen aluksi oli! Kun olin aivan toivottoman uupunut ja surullinen enkä päässyt edes sohvalta ylös saati kauppaan, ystäväni laittoi viestiä, että voisiko hän tulla ja käydä meille kaupassa. Ensireaktioni oli, että ”ei missään nimessä”. Asuihan ystäväni toisella puolella kaupunkia, matka olisi pitkä, ja kauheasti siitä olisi vaivaakin. Samaan aikaan tiedostin, että ruokaa ei ollut, ja lapsen pitäisi syödä. Niinpä kävin 10 minuutin Waterloon taistelun itseni kanssa, kunnes taivuin. Ja niin ystäväni ajoi toiselta puolelta kaupunkia, kävi kaupassa, ja seisoi pian oven takana vaippapaketin kanssa. Yksi niitä näkyjä, joita en koskaan unohda. Auttamisen näky. Sen ajatteleminen saa minut nytkin kirjoittaessani kyyneliin. Tästä olen kulkenut pitkän tien avunpyytäjäksi. Tällä viikolla olemme olleet molemmat Nappulan kanssa todella kipeitä. Myös luottohoitaja-äitini sai saman viruksen ja kaatui petiin. Loppuviikosta, kun olin itse vuoteen oma, ei auttanut muu kuin pyytää apua puolijulkisesti Facebookissa. Pyysin ja sain. Avun pyytämisen ja vastaanottamisen taitoa ei voi vähätellä.
2. Tyydy sopivasti keskinkertaiseen
Ai et jaksa leipoa pullaa? Ai tänään et ehdi laittaa itse ruokaa? No mitä väliä?
Minulle oli iso juttu oppia, että voin ihan hyvin hyödyntää puolivalmisteet ja einekset, jos se antaa minulle voimia olla parempi äiti. Voin valmistaa lapselle pakastimesta kalapuikkoja vaikka kolmena päivänä peräkkäin, jos käytän säästämäni energian lapsen kanssa olemiseen ja vuorovaikutukseen. Ja arvaattehan – käytän sen paljon mieluummin siihen. Voi olla pullantuoksuinen äiti, vaikka pullan olisi tehnyt joku toinen äiti.
3. Priorisoi ja valitse taistelusi
Avauduin taannoin äitiystävilleni siitä, miten raskasta on vääntää pojan kanssa aamuisin ja iltaisin siitä, pesenkö minä ensin hänen hampaansa, vai ”peseekö” hän ne itse ensin ja minä vasta sitten. Noniin, varmaan arvaattekin heidän vastauksensa? ”Anna pestä ensin itse. Mitä väliä sillä on?” No niinpä! Koetan pitää säännöistä kiinni ja olla edes jonkinlainen heikko auktoriteetti, vaikka koko ajan on tunne, että olen lähinnä kaksivuotiaan heittopussi. Siksi tällaisesta yksittäisestä asiasta kasvaa itseään suurempi kysymys. Tähän ystäväni totesi, että kun hän jäi yksin kahden pienen pojan kanssa, neuvolassa sanottiin painokkaasti, että ”valitse taistelusi”. Kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti tai juuri niin kuin suunnittelit tai halusit. Lapsista kasvaa silti hyviä ihmisiä, vaikka priorisoit rankalla kädellä. Tämä on tärkeimpiä neuvoja, joita olen koskaan saanut. Annan esimerkiksi Nappulalle aina xylitolipastillin, kun hän haluaa, koska en jaksa vääntää asiasta. Tämä oivallus vähensi pastillin haluamisia merkittävästi ja säästää minun hermojani. Win-win.
4. Osta palveluita tai pyydä niitä lahjaksi
Palvelu. Se tarkoittaa sitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Olen vahvasti ”tein itse ja säästin” -sukua, jossa kaikkea on osattu ja haluttu tehdä itse. Ja se on toki kannattanut. Olen paitsi nauttinut itse tekemisestä, myös säästänyt suuret summat rahaa, kun olen tehnyt itse. Mutta sitten on asioita ja elämäntilanteita, joissa tämä ajattelu kannattaa romuttaa. Minulle on ollut merkittävää kartoittaa se, missä minun kannattaa hyödyntää palveluita. Alkuvuonna kävin tarkasti läpi kaikki pakolliset askareeni ja mietin, mitkä ostan ulkopuolelta, eli minkä tehtävien pois jäämisestä on minulle eniten hyötyä. Jäljelle jäi kaksi tärkeää asiaa: koirien ulkoilutus aamuisin sekä siivous. Ostan siis koirien lenkitystä aamuisin (päiväkoti- ja työaamut osaavat olla melkoisen hektisiä) sekä siivousta kaksi kertaa kuussa. Minulla on myös kokemusta MLL:n lastenhoitoavusta, mutta nyt kun molemmat vanhempani ovat eläkkeellä, löytyy hoitajia onneksi läheltä.
Palvelut toki maksavat eikä kaikilla ole varaa ostaa palveluita. Koirien ulkoilutus esimerkiksi maksaa minulle aivan pieninä summina merkittävän summan kuussa, mutta on jokaisen euron arvoinen, mahtava apu! Itse olen päättänyt, että kaikkina juhlapäivinäni pyydän lahjaksi palveluita tai rahaa niiden ostamiseen. Se on auttanut.
5. Tee yhdessä lapsen kanssa
Älä missään nimessä odota siihen asti, kun lapsi on mennyt nukkumaan, että voit viikata pyykit tai tyhjentää tiskikoneen. Ei ei ei. Kannattaa tehdä arkiaskareista yhteinen hauska puuha, jossa lapsella on rooli ja josta lapsi nauttii. Näin säästät oman, pienen iltahetkesi vain sinulle itsellesi. Pyykkien laittaminen kuivumaan on minulle ja Nappulalle ohjelmanumero, jossa Nappula ottaa vaatteen kerrallaan koneesta ja kertoo, kumman meistä se on ja mikä vaatekappale on kyseessä: ”äiiiitin paita”. Sitten minä laitan vaatteen telineeseen kuivumaan. Tämä on minulle niin rakas yhteinen hetki, että pyykkien hoitamisesta on tullut minulle tosi mieluisaa. Ja jos yritän laittaa pyykkejä ilman Nappulaa, hän ryntää hätääntyneenä paikalle. Ei missään nimessä saa aloittaa ilman häntä! Jokaisesta arkiaskareesta voi tehdä yhteisen leikin, kun on vähän mielikuvistusta. En kuvittele, että Nappula enää esipuberteetti-iässä haluaa laittaa pyykkejä kanssani, mutta se on sen ajan murhe se.
6. Hyödynnä tekniikka
Kuivausrumpu, tablettitietokone, mikroaaltouuni, varsi-imuri. Hyödynnä kaikki mahdollinen tekniikka, joka tekee arjesta helpompaa. Äläkä pode huonoa omatuntoa siitä, että teet niin. Lapsesi ei kasva kieroon siitä, että hän katsoo padia sillä aikaa, kun sinä käyt rauhassa suihkussa.
7. Suunnittele hyvin
Suunnittele kaikki hyvissä ajoin. Kirjaa omat menosi ylös ja ala etsiä lapselle hoitajaa ajoissa. Tämä antaa mielenrauhaa ja selkeyttä arkeen. Suunnittele myös kauppareissut, ostokset ja raha-asiat erityisen tarkasti. Se kannattaa, koska arki ei tunnu tämän jälkeen kaaokselta.
8. Muista itsesi
Vanhempani ovat sanoneet minulle, että toivovat minun osallistuvan kaikkiin illanviettoihin, joita eteeni tulee. He kyllä hoitavat. He tietävät, miten suuri merkitys sillä on, että yhden vanhemman perheen pää huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Voit siis hyvin hommata lapselle hoitajan ”vain” siksi, että haluat mennä elokuviin. Se on enemmän kuin ok. Huolehdi myös, että saat riittävästi unta ja syöt hyvin. Minä simahdan tätä nykyä ennen kymmentä, ja hyvä niin. Ainakin saan tarpeeksi unta, että jaksan pyörittää arkea yksin.
9. Käytä hyväksi etätyön mahdollisuus
Monet työantajat tukevat nykyään etätyön tekemistä. Jos oma työnantajasi kuuluu niihin, käytä se hyväksesi. Etätyö on tutkitusti tehokkaampaa, eli kotona saat todennäköisesti aikaankin enemmän. Arkea myös helpottaa, jos työteon tauoilla – niillä jotka kuluttaisit työpaikalla kahvihuoneessa tai epämääräisiin keskeytyksiin – tyhjennät tiskikoneen tai viet roskat ja haukkaat happea. Toivoisin, että etätyö yleistyisi vieläkin enemmän Suomessa, koska se tuottaa hyvää paitsi työnantajalle, myös työntekijälle.
10. Keskity hyvään
Kaikkein tärkein ohje tulee viimeisenä. Keskity hyviin asioihin. Huonojen ja ikävien asioiden murehtiminen syö energiaa, jota tarvitset arjen pyörittämiseen. Hyvin asioiden ajatteleminen sen sijaan antaa energiaa. Hyvään keskittyminen on tietoista oman tilanteen ja arjen helpottamista. Ilmaista apua.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
8 comments
Niin hyvä kirjoitus! Erittäin hyviä ajatuksia ja vinkkejä! Tsemppiä sinulle!
Kirsi
Kiitos Kirsi! Kaikkea hyvää myös sulle!
Aivan ihanasti kirjoitettu! Joka sana täyttä totta ja se sujuva arki on todellakin ylellisyyttä ihan kaikille, kunpa sitä kaikki osaisi samalla tavalla arvostaa.
Mukavaa uutta tulevaa viikkoa!
Arjessa on monia asioita, joita pitäisi arvostaa enemmän. Niihin pieniin asioihin tarttuminen on ollut minulle tosi silmiä avaavaa. Pienet hassuttelut ja lapsen nauru. Niistä saa paljon voimaa. Kivaa viikkoa sinnekin!
Kiitos tästä! Itse jäin myös yksivuotiaan kanssa yksin ja ensimmäinen vuosi meni aika samoja asioita oppiessa kuin sinullakin. Yksi selviytymiskeino kaikista rankimpina hetkinä minulla oli pitää ”äidin päiviä”, jotka olivat ihan tavallisia arkipäiviä, mutta yritin tehdä niistä mahdollisimman mukavia itselleni. Ostin naistenlehden ja herkkuja, tein lapselle helppoa ruokaa (ts. valmisruokaa) ja itselleni jotain mitä oikeasti halusin (tätä on vaikea välillä kuulostella stressin keskellä). Otin lasin valkkaria ja kuuntelin voimabiisejäni, tai katsoin hömppäohjelmaa televisiosta. Lapsi sai tuijottaa padiaan. Eihän nämä nyt yksivuotiaan kanssa onnistuneet kovinkaan hyvin, mutta ajatus ja yritys oli tärkein; hellitellä itseään maksimaalisesti. Aina ei jaksanut tietysti tätäkään, silloin päivät menivät sumussa nukkumaanmenoa odotellen. Ihan ok sekin!
Todella hyvä idea! Minulla on onneksi se tilanne, että lapsi on muutaman tunnin viikossa isänsä kanssa. Silloin otan padin, herkkuja, sisustuslehden, ja vetäydyn ihan vain omiin oloihini. Joskus vain nukun ne tunnit. Se onkin henkireikä, kun tietää, että tällainen ilta on joka viikko tulossa. Kun lapsi kasvaa, isä-aika varmasti pitenee. Odotan sitäkin jo ilolla. Tsemppiä sinullekin! Säilytä äitipäivä ehdottomasti!
Hyviä vinkkejä.Paitsi että minulla lapsen iso vanhemmat alkoholisoituneita eivätkä ole turvallisia hoitajia eivätkä edes sairaiudeltaan/juomista ehtisi. Välit poikki. Elämä on raaka alkoholisti suvussa.
Moikka! Todella ikävä kuulla. Minullakin on kokemusta läheisen alkoholismista, joten tiedän jollain tasolla, mistä puhut. Mutta ison avun kyllä menettäåä, jos isovanhempiin ei voi luottaa. Koetahan jaksella!