Huomenta. On iltapäivä.
Minä teen työssäni myös yövuoroja, joten aina silloin tällöin minun herätyskelloni soi klo 13.55. Tänään on sellainen päivä. Mitä vanhemmaksi tulen – joskaan en ole vielä niin kovin vanha – sitä vaikeammaksi elimistölle tulee toipua yövuoroista. Siksi pyrin lataamaan yövuoroja seuraavat päivät täyteen pieniä kivoja asioita, ja pyrin nauttimaan mahdollisimman vähästä. Joskus se onnistuu, kuten tänään.
Ehdin napata vielä pienen annoksen päivänvaloa, joten räpsäisin pari kuvaa.
Ihmiselämää on vaikea matkia. Joskus minua naurattaa sisustussuunnittelijoiden tapa rypistellä lakanoita nukutun näköisiksi kuvia varten. Lopputulos on kaunis, mutta harvoin aito.
Oikea vastanukuttu sänky on molempia.
Yövuorojen jälkeen annan aikaa aamiaiselle.
Minulla on melko erikoinen ruokavalio, sillä vatsasairauteni vuoksi pannassa on kymmeniä ruoka-aineita. En muun muassa syö vehnää enkä ruista, ja siksi aamupalojen kehitteleminen on hieman vaikeaa. Sämpylät ja ruisleivät kun eivät käy minulle. Olen syönyt pitkään kaurapuuroa, mutta nyt vasta hoksasin, että saan syödä corn flakeseja. Kun olin lapsi, meillä ei niitä syöty, joten olen viime aikoina ottanut kaiken menettämäni takaisin, korkojen kera.
Olen lähdössä viikonlopuksi isoäitini luo Pohjanmaalle relailemaan. Ajomatka on pitkä, mutta hyvin nukutun päivän jälkeen jaksaa. Jaksakaa tekin!
