Täällä ollaan! Hengisssä ja yhtenä kappaleena. Toistaiseksi.
Jos olette ihmetelleet, minne olen kadonnut, vastaus on yksiselitteinen:
olen eksynyt asuntomarkkinoille. Blogi on ollut hiljaa pari viikkoa, ja
tämä onkin ensimmäinen pitempi blogitauko koko muotoseikan\
historiassa. En ole kuitenkaan viettänyt taukoa laiskotellen, vaan täällä
on tapahtunut yhtä sun toista.
Heti jäätyäni äitiyslomalle kävi niin, että eteemme tipahti täydellinen talo.
Tiedättekö sen sellaisen talon, josta et löydä oikein mitään vikaa, vaikka
yrität oikein etsimällä etsiä. Se talo, joka on arkkitehtonisesti ja toiminnoiltaan
niin täydellinen juuri teille, että tuntuu kuin olisit tullut kotiin?
No, se talo ilmestyi meidän elämäämme kuin tyhjästä.
Tämähän olisi mahtava juttu, jos tilanne EI olisi ollut se, että oma asunto
on myymättä eikä sen myyntiä ole edes harkinnut hetkeen, vaikka
ennen pitkää meilläkin tietysti on väistämättä muutto isompaan kotiin
edessä. No, näin tietysti oli, kun tuo ”musta unelma”, eli tanskalaistyylinen,
moderni musta rivitalokomistus ilmestyi meille. Jouduimme heti tarjouskilpailun
syövereihin, ja vaikka kuinka hilasimme hintaa ylöspäin, emme ehdollisella
ostotarjouksellamme ylittäneet maaliviivaa ensimmäisinä.
Musta unelma meni.
Olin kuitenkin tässä välissä ehtinyt laittaa oman paritaloasuntoni myyntiin.
(Asunto ei siis ole tämä, jossa me nyt asumme.) Ja koska kyseessä on
Helsingissä neliöiltään, rakennystyypiltään ja sijainniltaan varsin
harvinainen asunto, myin sen neljässä päivässä ennen ensiesittelyä.
Nyt olisi sitten oma myyty, mutta ei mitään ostettavaa.
Kun löytää mielestään täydellisen kodin ja joutuu luopumaan siitä,
on enää vaikea asennoitua muihin vaihtehtoihin.
Olemme kuitenkin onnistuneet löytämään muutamia asuntoja, joista
olemme pitäneet. On ollut atrium-pihaa, isoa lasikuistiterassia, 60-luvun
futuristista arkkitehtuuria, uudempaa pientalosuunnittelua, remontoitua,
nikkaroijan unelmaa ja kaikkea siltä väliltä. Mutta prosessi vaatii voimia ja
aikaa, sillä yksikään asunto ei todellisuudessa ole vain täydellinen, vaan
jokaisessa on omat haasteensa. Ja helposti voi käydä myös niin, että kun
luulet vihdoin löytäneesi sen oikean, paljastuukin yhtiön toimintakertomuksesta,
että kyseisessä asunnossa on valtavat sisäilmaongelmat, sillä koko alapohja
on rakennettu väärin ja kosteus nousee rakenteiden läpi asuntoon.
Yhden illan olen siis viettänyt myös surren tällaista asuntoa myyvän perheen
kohtaloa, kun olin useamman tunnin ajan lukenut korjausraportteja ja
selostuksia siitä, millainen homeremontti asuntoon on vaadittu ja miten
perhe on asunut evakossa jo pari vuotta. Unelmakoti voikin olla todellisuudessa
lopulta jotain ihan muuta, elleivät rakennustekniset seikat ole hyvin tiedossa
jo ennen ostamista. Välillä sitä jopa miettii, kuka hullu uskaltaa edes ostaa
asunnon, ja millaisin tiedoin. Asuntokaupassa kun ovat avaimet sekä
taivaaseen että helvettiin.
Mutta älkää harmistuko hiljaisuudesta. Täällä ollaan, ja jos uusi koti löytyy
jonain päivänä, luvassa on runsain mitoin uutta asiaa sisustuksesta ja
remontoinnista. Sitä ennen pitää vain keskittyä lukemaan paperit tarkasti.
Kertokaa te, millaisin tiedoin olette asunto- tai kiinteistökaupoille uskaltaneet?
It was almost an accident.
I happened to sale my apartment and now we probably should
buy a new one. So the reason for the silence in the blog is that
we have been selling and buying houses. Or at least selling because
the buying isn’t as easy. But maybe one day soon we’ll find our dream home.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
11 comments
Vau, miten nopeaa toimintaa (siis asunnon myynti ja kaikkea).
Ja niin tiedän tuon fiiliksen, kun unelmakoti tulee kohdalle, mutta menee sivusuun. Toisaalta meille kävi niin, että tuon tapauksen jälkeen löysimme jotain vielä enemmän meille sopivaa – tämän talon.
Tunnen kyllä tuskasi myös asuntokaupoilla..tai ei edes kaupoilla.. vaan asuntomarkkinoita kartoittaessa. Tieto lisää tuskaa. Tuntuu, että kaikkien aikakausien rakentamisessa on omat sudenkuoppansa. Tulee sellainen olo, ettei mikään ole tarpeeksi turvallinen vaihtoehto ja tekee ehkä mieli heittää koko idea asuntokaupoista romukoppaan, koska päätökset pelottaa liikaa.
Meillä talokaupoissa uskallusta ja varmuutta lisäsi se, että talo oli tarpeeksi vanha. Talossa ei ole kellaria vaan tuulettuva alapohja ja talo on rakennettu kallion päälle. Sillon aikoinaan, kun ei ollut muuta kuin tilaa, niin talojen paikat on huolella valittu. Sijainti tontilla vaikuttaa talon kunnossa pysymiseen.
Ajattelin myös, että jos talo on pysynyt pystyssä 100 vuotta ja on aistien varaisesti kunnossa, niin nämä ovat jo aika hyviä mittareita.
Hyvä hajuaisti on erityisen tärkeä asuntokaupoilla. Tieto siitä, ettei ole olemassa mummolan hajua (vaan se on kosteus/home).. muutenkin sisäilman tulisi olla raikasta ja hengittämisen helppoa.
Toivotaan, että se teille juuri oikea tupsahtaa sieltä jostain vielä.
Millonkas muuten beben laskettu aika on?
Olet ihan oikeassa. Kun arkkitehtiliiton asiantuntijalta kysyttiin lehtijutussa, minkä vuosikymmenen asunto/talo olisi turvallisinta ostaa, vastaus oli osapuilleen ”ei minkään”. Eniten ongelmia on 70-90-lukujen taloissa. Ja niitä Suomen taloista on tyyliin 80%. Että siitä valitsemaan. Onnittelut siitä, että olette löytäneet kodin, joka on kalliolla! Se on todella harvinaista ja iso plussa, jos kosteusasioita miettii. Joskus joku suivaantunut isännöitsijä sanoikin minulle, kun kyselin jonkun asunnon alapohjasta, että hän ostaa itse vain kalliolle rakennettuja taloja. Noniin, se rajaakin valinnanvaraa mukavasti entisestään 😀
Mutta kyllä se tästä. Vauva tulee seuraavien kolmen viikon sisällä, laskettu aika on 22.3., mutta voihan se tulla vaikka huomenna. Onneksi arki ja aikataulut venyvät ja paukkuvat, ja vauvan ehdoilla tietysti mennään. Kaikessa. Jänniä aikoja, hyvällä tavalla.
Hei,
Sinulla saattaa olla jonkinasteinen keskittymishäiriö, ts. et pysty olemaan paikallasi hetkeäkään vaan koko ajan pitää keksiä jotain tekemistä. Tulevana äitinä sinun kannattaisi nyt keskittyä vauvaasi ja hänen tarpeisiinsa. Raskaus ja vauva-arki tuovat muutenkin mukanaan niin paljon uutta. Asuntokaupat pystyy tekemään myöhemminkin. Lisäksi olen sitä mieltä, että lapset eivät lopulta muista kodistaan design -tuotteita tai sitä, kuinka järjestyksessä tavarat olivat. Lapsille tärkeimmät muistot syntyvät yhdessäolosta, välittämisestä ja kuuntelemisesta. Täydellisyyden tavoittelu on lopulta aika surullista. Ketä sinä yrität miellyttää?
Hei Liisa, kiitos kommentista ja pikaisesta psyykediagnoosista. Me ihmiset olemme niin kovin monenlaisia, eikä minulle itselleni tule mieleenikään tuomita toisten elämäntyylejä tai tapoja järjestää arkensa ja elämänsä. Hienoa, että olet tehnyt minusta syväluottavan analyysin ja uskot siihen, mutta jos jokin on surullista niin se, että koet sellaisen tarpeelliseksi ja näet asiaksesi kertoa tämän minulle netissä anonyymisti. Sen verran minäkin lapsista toistaiseksi lapsettomana ymmärrän, että toden totta lapset eivät perusta designista tai hyvästä järjestyksestä, mutta hyvä että vielä käytiin se tässä yhdessä vielä läpi.
Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää. Toivottavasti saat pahan olosi purettua jonnekin, oli tapa nyt sitten vaikka tämä.
Hei!
Ikävää, että tulkitsit viestini noin negatiivisesti. Tarkoitus oli vain sanoa, että tärkeintä tässä vaiheessa on lepo, rentoutuminen ja rauhoittuminen ja tietynlainen itsekkyys raskauden loppuvaiheessa. Ei kannata liiaksi kerätä stressitekijöitä tai muita häiriötekijöitä. Mutta tiedät varmasti parhaiten voimavarasi ja rajasi. Onnea asuntokauppoihin ja loppuodotukseen! Aurinkoista kevään jatkoa myös sinulle!
Löysikö tuosta tanskalaistyylisen unelman taloyhtiöstä muita kiinnostavia asuntoja? Ei muuta kuin oville koputtelemaan tai yhteydenottopyyntöä postiluukusta. Joku asukkaista on saattanut miettiä asuntonsa myymistä ja voi olla valmis myymään kotinsa, jos ostaja löytyy helposti. 😉
Tämä on muuten hyvä pointti. Ihan liian vähän uskalletaan harrastaa lappujen jakamista ja oville koputtelua. Moni voi harkita asuntonsa myyntiä ja ratkaisevana pontimena voi olla se, että ostaja olisi jo valmiina. Lippulappuset esiin 🙂
Hei,
ei voi olla totta. Meillä ihan sama tilanne oli ja on! Menetimme ehdollisella tarjouksella ”unelmiemme kodin” kun se tuli eteen ja omaamme emme vielä olleet ehtineet myydä. Olisi vain pitänyt ottaa riski ja tehdä ehdoton tarjous ja antaa käsirahaa. Mutta eihän sitä uskalla nyt monen asunnon loukkoon jäädä!
Ja sama täällä, omamme myimme heti ennen ensinäyttöä kun sen sitten laitoimme myyntiin tämän onnettoman tarjouskilpailun jälkeen.
Tällä hetkellä muutto edessä väliaikaiseen asuntoon ja rauhassa etsiskelemme sitä uutta unelmiemme kotia. Kyllä tässä on niin tärkeää meille nimenomaan tuo asuinalue kun lapsemme ovat jo koulussa. Nykypäivänä luulis, että koulua saa käydä missä vain, mutta täällä pääkaupunkiseudulla koulujaot ja rehtorit ovat niin tarkkoja, että asuu juuri kyseisellä koulualueella. Tämä rajaa pois paljon vaihtoehtoja meillä.
Kyllä meille kaikille lopulta hyvin käy, toivottavasti. Asuntonäyttöjä koluttu ja juuri huono taloyhtiö on rajannut meiltä monta kohdetta pois. Vaikka asunto näyttäisi sisältä hyvältä ja kelpoiselta niin yhteinen piha, aidat ja muut niin huonossa kunnossa ettei uskalla pieneen taloyhtiöön lähteä, jos naapurit eivät mitään uudistuksia halua.
Olkoon onni myötä kauppojen suhteen. Siellä se jossakin teitä odottaa. Näkisin teidät niin tässä asumassa: http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/11795223?utm_source=FB&utm_medium=fb_postaus&utm_campaign=fb_asunnot&cmp=fb_asunnot#?previousSearchId=7
Harmi, ettei kohteesta ole ainakaan enää (?) kuvia. Tekstin mukaan on kyllä kiinnostava kohde 🙂 Ja meidän alueellakin. Tosin hintaa on aikas paljon liikaa 😀
Mutta kiitos tsempeistä!
No voi ei. Onkohan mennyt kaupaksi jo? Hintaa oli kiitettävästi, mutta kuvat sisältä kyllä ihan huikeita! Ei ihan jokaiseen makuun sopiva, mutta itsellä kuola valui lähes setterin malliin kuvia katsellessa. Paljon betonia myös sisällä, riittävästi rosoa, liioilta remonteilta säästynyt ja ihan mielettömät betoniset sisäkatot. Oih. Toivottavasti pääsee arvoisiinsa käsiin.