Sain vihdoin Espoo Ciné -elokuvafestivaaleilta saamamme julisteet kehyksiin ja seinälle.
Tykästyin julisteiden graafiseen ilmeeseen oitis ja kinuin miehen pyytämään festivaalin tiedotuksesta meille yhden kappaleen kutakin väriä. Vierekkäin ne näyttävät mielestäni aika kivalta.
Taulun saaminen seinälle otti aikaa, sillä emme halua porata seiniin reikiä. Kiinnitin taulun lopulta tarrakoukuilla, ja liian alashan se tietysti tuli. Mutta onneksi tarrojen poistaminen ja uusien liimaaminen on lapsellisen helppoa.
Omaa silmää häiritsee tuo television antennijohto, joka kiertää sinnikkäästi makuuhuoneesta olohuoneen seinien viertä televisiolle sellaisen 15 metrin matkan. Vanhassa talossa on vain yksi antennipistoke,
ja tietysti (?) makuuhuoneessa. Onko kellään hyviä ideoita johtojen piilottamiseen?
2 comments
Kaapelikouru-niminen tuote kiinnitetäön tarralla seinään. Värejä on metallia ja valkoista, varmaan muitakin.
Mikä on suhteesi koriste-esineisiin? Olen minimalisti, jonka kotiin on muuttanut melkoinen liuta koristeita, lähinnä edellisten sukupolvien pulloja, maljakoita, meren hiomia kiviä, kristalleita, kynttilänjalkoja, purnukoita. Tämä huvittaa minua, koska periaatteessa en pidä koriste-esineistä ja nyt niitä tuntuu olevan kaikkialla.
Kiitos vinkistä, Johanna!
Minä pidän kovasti koriste-esineistä, joissa on selkeä muotokieli ja jokin tarina. Kynttilänjalat ja purnukat ovat minunkin heikkouksiani. Purnukoista onkin tulossa postaus ihan lähiaikoina 🙂
Mutta harvat esineet meilläkään on esillä. Haluaisin pitää esillä enemmän koriste-esineitä, mutta olen vähän huono tekemään asetelmia, ja lopulta esineet aina päätyvät kaappiin. Ainoat esineet, jotka ovat jatkuvasti esillä, ovat vanhat kamerani olohuoneen senkin päällä. Ne ovat minulle hyvin tärkeitä, enkä usko, että päätyvät koskaan kaapin uumeniin.
Nyt minulla on projektina tuunata vähän vanhoja kynttilänjalkoja. Katsotaan, jos ne pääsisivät jonnekin esille.