HALUSIN ASTIAKAAPIN, PÄÄDYIN REMONTTIIN

Keittiömme sivuseinällä on tapahtunut pienisuuri ihme, jota myös uudeksi astiakaapiksi voi kutsua. Olen valtavan tyytyväinen siihen, että meillä on vihdoin tilava ja toimiva astiakaapisto vanhan epäkäytännöllisen hökötyksen sijaan.

Seinällä aiemmin sijainnut 90-luvun henkinen matala kaapisto oli muutosta asti ykkösinhokkejani kodissamme. Kaapisto oli aiemman asukkaan toimesta fiksailtu alkuperäisestä 90-luvun keittiön alakaapistosta vaihtamalla ovet ja taso valkoisiksi. Ehdasta ysäritunnelmasta muistuttivat kuitenkin kaapiston molemmissa päissä olevat kulmikkaat avohyllyt, jotka säilytystilan tarjoamisen sijaan keräsivät vain massoittain pölyä. Pienen lapsen kanssa emme koskaan voineet edes säilyttää hyllyillä mitään, vaan ne ammottivat tyhjinä pölypyhättöinä. Kaapisto oli säilytystiloiltaan surkea ja taapero sai helposti ovet auki ja pääsi käsiksi esimerkiksi viinilaseihin. Niinpä kesäkuussa päätin vihdoin toteuttaa pienen unelmani, eli purkaa kaapiston ja asentaa tilalle korkeamman, vetimettömän astiakaapin.

Projekti on ollut mielessäni jo viime syksystä, mutta siinä on ollut alun alkaenkin pari muttaa. Tiesin, ettei kaapiston sokkelin alla ole ollenkaan lattiaa, vaan sieltä puuttuvat laminaattilaudat. Lattia olisi siis rakennettava tuohon kohtaan uudelleen ja maalattava yhtenäiseksi muun lattian kanssa. Myös oikeanlaisen kaapiston etsiminen teetti päänvaivaa. Halusin yksinkertaisen, modernin, tilavan mutta samalla siron kaapiston, joka ei ole liian matala eikä liian korkea, vaan juuri sen korkuinen, että sen päälle voi asettaa esimerkiksi tauluja ja esineitä, mutta että taapero ei yletä yläkaappeihin. Ovien tuli myös olla suunniteltu niin, että niissä ei ole vetimiä ja että ne avautuvat push open -toiminnolla, joka on taaperolle tavallista vedintä vaikeampi avattava (ehkä). Pitkän etsinnän jälkeen löysin täydellisen kaapiston, joka löytyi niinkin helposta paikasta kuin Ikeasta. Kyseessä on Eket-sarja, johon kuuluu paljon erilaisia kaappimoduuleja. Eniten tässä sarjassa pidän siitä, että kaapin runko on näkyvillä ja että sen liitokset on sahattu niin sanotusti jiiriin. Ovet on upotettu rungon sisään, ja liitokset muodostavat kauniin yksityiskohdan.

Ja nyt kelpaakin ihailla yksityiskohtia, sillä koko kaapin vaihtamisen prosessi vaati melkoista askartelua ja pienen pintaremontin.

Kun olin purkanut tässä näkyvän alkuperäisen kaapiston sokkeleineen, näky oli surkea. Sokkelin alta paljastui 1,5 puuttuvaa laminaattilautaa sekä todella huonokuntoinen seinä. Aiemman, ruman pistorasian irrotimme aikeena sijoittaa uusi pistorasia heti uuden kaapin laitaan. Seinä oli pestävä, pakkeloitava, hiottava ja maalattava.

Koska lattiasta puuttui niin vähän laminaattia, en raaskinut ostaa kokonaista laminaattipakettia kaupasta. Löysin kuitenkin onnekseni paikalliselta Facebook-kirppikseltä parilla eurolla paketin laminaattia, ja kipaisin hakemaan sen naapurustosta. Sitten sahailin laminaatista sopivat palat tähän laminaattipalapeliin ja asetin ne paikoilleen. Onneksi pontit kävivät yksiin vanhojen laminaattien kanssa. Koska sahaamisen vuoksi palojen väliin jäi kuitenkin raot, paikkasin ne kalustekitillä.

Kun kitti oli kuivunut ja hiottu, maalasimme kyseisen kohdan ensin Otex Akvalla ja sitten koko lattian Betolux Akvalla yhtenäiseksi. Maalaamisesta kerroin aiemmin täällä.

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja mikä parasta, kaappiin mahtuu vaikka mitä. Vieläkin on hyllyjä tyhjillään, joten jos ja kun etenemme talven lähestyessä keittiöremonttiin ja poistamme keittiöstä yläkaapit, loput astiat mahtuvat hyvin tähän kaapistoon. Tähänkin pieneen remonttiprojektiin päti sama kuin niin moneen muuhunkin prosessiin. On hassua, miten sitä kuukausitolkulla pohtii jotain asiaa saamatta aloitettua toteutusta. Ja kun työhön vihdoin tarttuu, tulee valmista nopeasti. Niin tälläkin kertaa.

New cupboard in the kitchen required some handy man skills
with the flooring. But I’m super satisfied with the end result.

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA