Siinä hän istua nekottaa. Leuka käsiensä varassa.
Tapasin hänet ensi kertaa kesällä puistokirppiksellä Kalliossa. Olin myymässä Nappulan vaatteita ja bongasin hänet jo kaukaa viereisen myyjän tavaroissa. Hän tuntui huutelevan nimeäni. Nappasin hänet käteeni ja päätin, että haluan hänet, maksoi mitä maksoi. Hinta oli 0,50 e, vaikka olisin maksanut hänestä enemmänkin. Sillä hinnalla kuitenkin sain hänet makuuhuoneeseeni. Siellä hän nyt ilahduttaa minua aamuin illoin.
Pidän yksin nukkumisesta. Olen varsin huono nukkuja, ja toinen henkilö parisängyssä huonontaa poikkeuksetta uneni laatua. Silti läheisyys on rauhoittavaa ja tuntuu kivalta ajatus siitä, että untani vartioi joku toinen. Konkreettisemman unenvartijan puutteessa tällainen kivipatsas on ajanut asian todella hyvin. Nappula usein osoittaa patsasta ja matkii sen käsien asentoa. Se naurattaa meitä molempia.
Kirpparilöydöt sisustuksessa ovat minulle rakkaita esineitä, joihin liittyy jokin tarina tai muisto. Ne tuovat tunnetusti kotiin kaivattua kerroksellisuutta ja tasoja, jotka kertovat paitsi asujasta, myös menneestä ajasta. Uudessa kodissa vanha esine saa uuden elämän ja toisen tarinan.
Nappula on alkanut sanoa sellaisia asioita, kuten ”äiti, minulla on ajatus” tai ”äiti, minä mietin”. Joka kerta minulle tulee tällöin mieleen tämä ajatteleva patsas.
Mikä on sinun kotisi rakkain kirpputorilöytö?
I found this thinking guy at a local street market. He is guarding me while I’m sleeping. What a little treasure.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
2 comments
Hänhän on varsin suloinen 🙂
Omaa suosikkia kaikista kirppislöydöistä on vaikea nimetä, meillä kun on niitä tupa täynnä 😀 Vanhat senkit kyllä kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini <3
Senkit ovat kyllä aarteita. Pidän ajatuksesta, että niissä on säilytetty eri ihmisten erilaisia tavaroita useiden vuosikymmenten ajan. Kiehtovaa.