Kirjoitin melkolailla tasan vuosi sitten muutoksesta.
Olin juuri jäänyt äitiysvapaalle enkä oikein tiennyt,
mitä olisi edessä ja millaiseksi arki olisi
muodostumassa. Sen tiesin, että elämä muuttuisi.
Taas pöydällä on magnolian oksa, ja taas minä
kirjoitan muutoksesta. Ja kuten silloin,
nytkin kaikki tuntuu hieman jännittävältä.
Olen nimittäin palannut tällä viikolla töihin.
Paluu jännitti ennalta, mutta heti ensimmäisestä
päivästä lähtien olo tuntui töissä hyvin
luontevalta. Toki osa työn yksityiskohdista
oli muuttunut ja osan olin myös unohtanut,
mutta näin kolmantena työpäivänä kaikki
alkaa tuntua jo täysin tutulta ja asiat
tulevat selkärangasta.
Pojan jättäminen kotiin on ollut helppoa,
sillä hänellä on seuranaan maailman paras isä.
Nautin itsekin siitä, että miehellä on
mahdollisuus viettää pojan kanssa aikaa ja
olla jonkin aikaa poissa työkuvioista.
Suomen valtio on hoitanut tämän asian hyvin.
Ja pojat tietysti viihtyvät mainiosti keskenään.
Nappula ei ole itkenyt perääni eikä liioin
liimautunut kylkeeni palatessani kotiin.
Pusutelua ja halailua on kyllä ollut sekä
aamulla että illalla, ja olemme molemmat
tankanneet niin läheisyyttä.
Vanhemmuus tietysti opettaa ihmiselle paljon
itsestä. Tämän ohella äitiysvapaa opetti
minulle konreettisesti yhden asian:
Olen ihminen, joka kaipaa älyllistä
sisältöä arkeensa, kunnianhimoista
ponnistelua sekä sosiaalista kanssakäymistä.
Äitiys on elämäni tärkein asia, mutta
ollakseni paras oma itseni tarvitsen
arkeeni myös yllä olevia asioita.
Magnolian oksa on ollut maljakossa
muuten jo viikon päivät, mutta kukat
eivät aukea. Mikähän avuksi?
Onko lukijoissa ketään, joka osaisi
neuvoa, mitä tehdä, jotta oksa
pääsisi täyteen loistoonsa?
Everything is changing again.
I returned to work and I just love it.
The boy is at home with his dad and
the situation is a win-win-win.
I hope the magnolia is going to open
it’s flowers soon.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
4 comments
Ihania työhetkiä!
Oon seurannut teidän asunnon sisustusta siitä lähtien kun muutitte tähän uuteen asuntoon. Ihanan näköistä! Nyt myös me remontoimme asuntoa ja olemme maalanneet parkettia, tilanneet väliovia yms.
Etsin sun blogihistoriasta teidän ruokapöydän tuolien mallia, mutta en löytänyt. Onko se niin kuuluisa malli, että pitäisi tietää 🙂 ? Haluaisin juuri tuollaiset valkoiset, ilmavat tuolit..
Kiva kuulla, että seurailet! Ja kiitos kauniista sanoista. Meidän tuolimme ovat Ikean vanhaa mallia, jota ei ikävä kyllä enää valmisteta. Pidän itsekin niistä hurjasti, vaikka ovat 10 vuotta vanhat ja kuten sanottua, Ikean tavaraa. Nämä ovat kuitenkin esimerkki Ikean klassikoista, jotka toimivat ja kestävät aikaa. En tiedä, onko tästä apua, mutta itse olen katsellut sillä silmällä myös tätä Habitatin tuolia: https://www.habitatfinland.fi/fi/habitat/keittio/tuolit/ruokapoydantuolit/braxton-tuoli-914602/
Voisivatko nämä toimia teillä?
Tsemppiä remppaan!
Ihanaa työnaloitusta 🙂 Kylläpäs se aika kiitää, vastahan pikkuinen syntyi. Meidän esikoinen lähentelee täysi-ikäisyyttä, se jos mikä huimaa ainakin meidän vanhempien päätä. Kohta se on teilläkin poitsu inttiin lähdössä…
Multa ei heru vinkkejä oksiin. Hyvä, että saan hengissä pidettyä edes risut 😀
Mulla on ihan sama ongelma! Viikko sitten ostin tuon oman magnolianoksani, eikä merkkiäkään että nuput olisivat aukeamassa.
Jostain luin että lämmin vesi auttaisi, mutta ei ainakaan vielä ole tapahtunut mitään. Veteen voi kuulemma laittaa myös tipan kloritea, jolloin sitä tarvitsee vaihtaa harvemmin.
Kerro minullekin jos keksit miten nuppujen aukeamista voisi muuten nopeuttaa! Sillä aikaa ei auta kuin vaihdella vettä ahkerasti ja vain odottaa…