JOSKUS ON TYYDYTTÄVÄ ”IHAN HYVÄÄN”

Aina ei mene kaikki kuten suomenruotsalaisissa televisio-ohjelmissa. Kirjoittelin alkuvuodesta
blogissakin siitä, miten työläs prosessi oikean harmaan sävyn valinta keskikerroksen lyhyelle
porrasseinälle oli. Olin vertaillut erilaisia harmaita jo pari kuukautta, kun vihjdoin päädyin Tikkurilan värikartasta harmaaseen, joka oli sopiva sekä voimakkuudeltaan että sävyltään. Tämän Deco Grey -kartan sävyn 1944 piti olla puhdas harmaa, joka ei taita mihinkään muuhun sävyyn, kuten siniseen, vihreään, keltaiseen tai punaiseen.

Maalasin seinän eräänä tiistaipäivänä kertaalleen ja heti ensialkuun seinän väri tuntui ihan hyvältä. Se näytti ja tuntui oikeanlaiselta hieman kitin sävyyn menevältä harmaalta, joka oli aavistuksen myös beige, eli muotitermillä greige. Seuraavana aamuna kun heräsin, ja maali oli täysin kuivunut, se oli kuitenkin ihan roosa. Yritin rauhoitella itseäni muutamalla kahvikupilla,
mutta kun niiden jälkeenkin seinä oli roosa, otin siitä kuvan ja latasin Facebookiin pyytäen
ystäviäni sanomaan, onko seinä heidänkin silmissään roosa. Ja roosa oli. Hanskat naulaan.
Kahden kuukauden sävynvalintatyö oli tuottanut tulokseksi ei harmaan vaan roosan seinän.

Seurailin seinän väriä päivän mittaan ja totesin, että aamulla, kun portaikon led-valo oli päällä, seinä näytti punertavalta. Yksi ystävistäni tiesikin kertoa, että led antaa helposti punertavaa valoa. Keskipäivällä täydellisen päivänvalon aikaan seinä oli kauniin harmaa. Illan hämärtyessä siitä taas tuli lila, sillä päivänvalo muuttui sinisemmäksi. Totesin siis, että seinä on oikean värinen juuri silloin, kun töissä käyvä ihminen ei ole kotona, mikä ei ole kovin optimaalista. Nämä kuvat on otettu tänään klo 11, ja niissä seinä näyttää kutakuinkin toivomaltani sävyltä.

Harmaa väri taittaa aina valon mukaan eri sävyihin. Se on vain todettava ja hyväksyttävä.
Koska suon seinän taittavan oikeastaan mihin tahansa muuhun sävyyn paitsi punaiseen, olen kuitenkin ajatellut maalata seinän jossain vaiheessa selvästi vihreään taittavalla harmaalla. Olen vertaillut mintunvihreään kallellaan olevia harmaita ja mahdollisesti löytänytkin seinälle uuden sävyn. Mutta pienen lapsen kanssa telaan tarttuminen ei toki käy noin vain. Vähintään pitää ottaa lapselle hoitaja, tai ajoittaa maalaushomma viikonlopulle, jolloin lapsen isä on vapaalla.
Koska kädet ovat muutenkin täynnä hommia, olen päättänyt, että seinä saa olla toistaiseksi tuollainen. Onhan se kuitenkin ”ihan hyvä”. Ripustin siis seinälle aiotut taulutkin jo paikoilleen. Olkoon ne merkkinä siitä, että tämä on nyt näin ihan riittävän hyväksyttävä lopputulos. Toinen tauluista on Riikka Kantinkosken grafiikka ja toinen on sivu Claes Anderssonin runokirjasta. Rakastan niitä molempia.

Mitä sinä tykkäät tästä väristä? Oletko itse kokenut pettymyksiä maalisävyjen kanssa?

My wrong color wall in the dining area.
In these photos it’s ok but in the morning
it shifts to pink and in the evening to purple.
In the noon it’s the right kind of grey.
I’m pondering weather to repaint it or not.

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA