Meillä on ollut keväästä asti kylässä toivottu vieras. Kun Insinöörin kodissa alkoi keväällä putkiremontti, hän kantoi sekä tärkeimmät tavaransa, (useat) kitaransa, itsensä että tämän suuren lyyraviikunan meille. Remontin valmistuttua mies, soittimet ja tavarat palasivat kotiin, mutta tämä vihreä upeus jäi. Se on ollut jo viikkoja menossa kotiin, mutta minun onnekseni se vielä toistaiseksi jäänyt meille kesähoitolaan.
Minä rakastan viherkasveja ja niitä onkin kertynyt nurkkiin aika paljon. Tällaista suurta, vanhaa viherkasvia minulla kuitenkaan ei itselläni ole. Oma lyyraviikunanikin on aika surkea yksilö tämän rinnalla. Siksi olen aivan lumoissani tästä upeasta olennosta.
Koska lyyraviikuna tarvitsee paljon valoa, sijoitin kasvin olohuoneen valoisimpaan paikkaan, eli isojen ikkunoiden, lasisen terassinoven ja pienemmän ikkunan risteyskohtaan. Se pitää auringosta, mutta suoraa auringonvaloa kannattaa kuitenkin välttää. Lyyraviikunan mullan voi antaa kuivahtaa kastelukertojen välissä, mikä sopii mainiosti minun hoitosykliini. Minä en muista kastella kasvejani joka toinen päivä, vaan kuljen kastelukannun kanssa korkeintaan kerran viikossa. Näin helteelläkin meillä on onneksi sisällä mukavan viileää, joten ihan hulluna ei tarvitse olla viherkasveja kastelemassa. Hankin lyyraviikunalle myös uuden ruukun, jossa sille on tilaa ja joka ennen kaikkea sopii myös Insinöörin asuntoon.
Viherkasvit ovat omiaan tuomaan eloa ja väriä muuten riisuttuun sävymaailmaan, joka kodissamme vallitsee. Siksi pyrin vuoraamaan niillä kaikki ikkunalaudat ja muut valoisat paikat. Minä saan lehtivihreästä valtavasti voimaa ja pelkästään niiden katselu on rauhoittavaa. Vähemmän rauhoittavia ovat sen sijaan ne hetket, kun jokin kasvi alkaa kuolla käsiin ilman selkeää syytä. Varmaan jokainen viherkasviharrastaja tietää sen tunteen, kun viikatemies on tullut taas hakemaan jotain viherkasviasi.
Insinööri kuitenkin arveli, että hoidan tätä lyyraviikunarouvaa niin hyvin, että kun hän tulee hakemaan kasvia, se on kasvanut valtavasti ja sen oksilla asustaa pieniä apinoita ja muita sademetsän eläimiä. Täytyy varmaan alkaa työntää multaan ravinnetikkuja, jos odotukset ovat tätä tasoa.
Leppoisia hellepäiviä!
This gorgeous old ficus lyrata was staying at my place when my dear boyfriend/hubby had a huge renovation going on at his home. When he moved back, the ficus stayed. I love this big green lady and I hope she doesn’t move back home too soon. What a marvellous plant.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA
