Olen teini-iästä asti purkanut tunteitani ja ajatuksiani johonkin luomiseen. Useimmiten kirjoittamiseen, mutta myös maalaamiseen ja valokuvaamiseen. Proosa on ollut hyvä tapa purkaa mielen mustaa mönjää, mutta sen jälkeen, kun kirjoittamisesta tuli työ, en ole enää käyttänyt tekstin tuottamista yhtä lailla terapeuttisiin tarkoituksiin. Sen taika on monelta osin arkipäivästynyt. Vähän aikaa sitten tartuin siveltimeen kun tuntui siltä, että sisällä oli asioita, jotka etsivät ulospääsyä.
Ja siinä ne nyt ovat. Mielentilani paperilla. Kaksi ”helpointa” aihiota laitoin kehyksiin. Muut, synkemmät kuvat ovat vielä maalauslehtiön välissä odottamassa sitä, että pystyn katsomaan niitä paremmin silmästä silmään. Toivon, että uudesta kodista löytyisi paikka ainakin noille kahdelle kehystetylle työlle. Toistaiseksi ne roikkuvat sohvan yläpuolella väliaikaisripustuksessa – tai no, toinen oikeastaan nojaa seinään. Maalasin nämä Annie Sloan Chalk Paintilla suoraan akvarellipaperille. Maali on oikeastaan tarkoitettu sisustamiseen ja tuunaamiseen, mutta sen mattainen pinta näyttää minusta todellaa kauniilta paperilla. Pidän siitä, miten maalia voi veden avulla työstää joko helpommin juoksevana tai hyvin paksuna ja ”kalkkisena”.
Visuaalisesti suuntautunut taapero antaa rohkaisevaa palautetta monesta sisustuselementistä, joita kotiimme ilmestyy. ”HiAno!” hän huudahti, kun näki isomman taulun tällä paikalla ensi kertaa. Koska en ole mikään Rembrandt enkä Da Vinci, kapsahdin pojan kaulaan ja kiitin kauniisti rohkaisusta. Minun poikani.
I painted some. Visualisations of my feelings at the moment.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
2 comments
Kauniita ja hyvä purkea tunteet aina johonkin rakentavaan tekemiseen <3
Kiitos! Käsillä tekemisestä tosiaan tulee hyvä fiilis, ja sen avulla on helppo purkaa ajatuksia.