Hei siellä! Oletteko vielä kuulolla?
Blogissa on ollut tahaton postaustauko koko helmikuun. Haluaisin sanoa, että olen ottanut aikaa itselleni ja levolle, mutta totuus on, että työ on imenyt minusta alkuvuodesta mehuja niin tehokkaasti, että kaikki muu tekeminen on jäänyt paitsioon. Olen jo viikkoja etsinyt tapoja vähentää työn ja tekemisen kuormaa, ja hyviä keinoja on nyt kartoitettu. Joten nyt uskallan sanoa, että eiköhän tämä tästä.
Jos on kuormittunut, ei kuitenkaan pelkkä työn ja tekemisen vähentäminen riitä. On myös raivattava tilaa levolle. Olen viime viikkoina kuunnellut äänikirjana Eeva Kolun nerokasta kirjaa Korkeintaan vähän väsynyt, joka käsittelee paitsi uupumusta, myös ajassamme yhä yleistyviä suorituspaineita ja milleniaalisukupolvelle tyypillistä tapaa määritellä itsensä jatkuvan suorittamisen kautta. Kolun kirja tarjoaa myös paljon tutkimustietoa siitä, mikä kaikki kuluttaa ja toisaalta millaiset pienet teot palauttavat. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi kaikille. Jopa Insinööri on innostunut kuuntelemaan sitä. Kirja ei ole pelkästään omakohtainen kokemus uupumisesta, vaan nimenomaan hieno journalistinen (Kolu on toimittaja) katsaus ajan ilmiöön, jota kutsutaan myös burnoutiksi. Minulle se on toiminut hienona herättäjänä siihen, että kannattaa toimia ennen kuin on liian myöhäistä.
Minä olen vasta viime kuukausina herännyt kunnioittamaan unta. Tein lähes 20 vuotta uutistoimittajan työtä, joka tarkoittaa päivystämistä uutistoimituksissa vuorokauden ympäri. Tein aikaisia aamuja (klo 5 alkaen), yövuoroja, myöhäisiä iltoja (päättyen klo 23) ja kaikkea niiden väliltä. Kasvoin ihan nuoresta alkaen siihen, että työ on unta tärkeämpää. Ja sen ajattelun muuttaminen on minulle todella ison työn takana. Etenkin etätyöaika on tehnyt sen, että minun on yhä vaikeampaa lopettaa työntekoa ajoissa ja siirtyä ajatuksissani ja konkreettisesti lepotilaan. Tehdä selväksi raja, jossa työnteko ja töiden ajattelu loppuu ja palautuminen alkaa. Illat tuppaavat venymään, kun vielä sängyssäkin selailen nettiä ilman mitään varsinaista päämäärää ja ajattelen, ajattelen, ajattelen. Se jos jokin ei ole hyvä yhdistelmä työkuormituksen kanssa.
Iso merkitys palautumiselle on myös sillä, että nukkuu hyvin. Minä olin kuvitellut, että on normaalia, että yöllä herään useita kertoja siihen, että asento on huono tai että tyyny on epämukava. Sitten päätin syksyllä ostaa uuden sängyn, memory foam -petauspatjan ja samantyyppisen tyynyn. Ja miten valtavan eron se teki uneeni. Nyt tiedän, että öisin ei kuulu herätä useita kertoja kohentelemaan uniolosuhteita.
Unen lisäksi myös muut, pienemmät levon hetket, ovat oikeasti merkityksellisiä jaksamiselle. Ja oikeaa lepoa on se, kun ei rasita aivojaan millään: ei edes televisiolla, Netflixillä tai somella.
Olen vielä täysin opetteluvaiheessa siinä, mitä tulee levon priorisoimiseen. Mutta Eevan kirja on auttanut minua paljon näiden ajatusten muodostamisessa. Ehkä ne pikkuhiljaa muuttuvat tavoiksi ja sen jälkeen itsestäänselvyyksiksi.
Jotta nukkumaan meneminen olisi mahdollisimman houkuttelevaa, minulle on tärkeää myös, että makuuhuone on kutsuva. Makuuhuoneen lemppareitani on itse kunnostamani rottinkikaappi, jonka päälle kerään minulle tärkeitä esineitä. Viimeisimmäksi sinne pääsi lapsuudenkodistani peräisin oleva simpukankuori, jonka löysin kesällä äitini kotitalon tyhjennyksen yhteydessä. Säilytän siinä sormuksiani. Näin talvisaikaan käytän mieluusti tummia, pehmeitä vuodevaatteita. Nämä ruskeat Granitin lakanat olen saanut Insinööriltä lahjaksi. Ne ovat täydelliset talvilakanat.
Jonain päivänä, kun minulla on taas paljon energiaa, maalaan sängyn vastaiselle seinälle ison taulun. Minulla on ollut jo kesästä asti siihen kaikki materiaalit, mutta ei energiaa. Ehkä sekin päivä vielä tulee, kun energiaa taas on kaikkeen ei-niin-tärkeään. Sitten voin katsella taulua ja keskittyä rauhoittumiseen.
Learning to respect rest more. I have underestimated sleep my whole life and now I’m trying to learn new habits. One part of this is enjoying spending time in the bedroom. And liking the interior.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA
