Nyt on paljastuksen aika.
En ole blogissa maininnut tämän puolen vuoden
aikana sanallakaan siitä, että meidän ihmisten lisäksi
kotonamme asustaa, sisustaa, sotkee ja tohottaa
kaksi muutakin hahmoa. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen
halunnut pitää kaikkein rakkaimmat asiat vain itselläni,
omana tietonani. Mutta nyt aika on kuitenkin tullut
kypsäksi, ja esittelen kotimme karvaiset asukit:
Ylimmässä kuvassa Noa, ja sen alla Mila.
Mila ja Noa ovat punaisia irlanninsettereitä.
Olen harrastanut rotua aivan lapsesta asti, ja
onpa minulla takanani muutamien vuosien kasvatustyökin.
Noa on oma kasvattini, Mila on tullut meille Yhdysvalloista.
Nyt koiraharrastus on kuitenkin asettunut muun
elämän luomiin raameihin, eli nykyään arki määrittelee
harrastamisen, ei toisin päin.
Setterit ovat varsin eloisaa ja hösäävää sakkia,
siksi niistä on äärimmäisen vaikea saada edes
skarppeja kuvia.
Mila ja Noa määrittelevät asumistamme ja sisustusta jonkin
verran. Tarvitsemme niiden takia muun muassa
hyvät lenkkimaastot sekä mieluiten laminaattilattian.
Matot ovat koirien takia tummia, ja eteinen
on koirien vuoksi joka kodissa matotettu miltei seinästä seinään.
Rättiä ja imuria viuhutamme usein, mutta silti tuntuu, että kaikissa
kuvissa näkyy joko karvaa tai kuolaroiskeita.
Kumpaakin tavaraa näistä nimittäin irtoaa ja paljon.
Ikkunamme ovat täynnä tyyppien nenänjälkiä ja roikkuupa jossain
kotikuvissa seinällä ihan rehti kuolajojokin.
Matot ovat koirien takia tummia, ja eteinen
on koirien vuoksi joka kodissa matotettu miltei seinästä seinään.
Rättiä ja imuria viuhutamme usein, mutta silti tuntuu, että kaikissa
kuvissa näkyy joko karvaa tai kuolaroiskeita.
Kumpaakin tavaraa näistä nimittäin irtoaa ja paljon.
Ikkunamme ovat täynnä tyyppien nenänjälkiä ja roikkuupa jossain
kotikuvissa seinällä ihan rehti kuolajojokin.
Lisää Noasta ja Milasta varmasti myöhemmin blogissa.
Vuh!
Let me introduce you to the other two
members of our family:
Noa on the photo highest above and Mila underneath him.
Mila and Noa are irish red setters – a breed
I have been dealing with from the childhood.
Two large dogs add some requirements to
the home you live in. We have to have large
green areas to walk the dogs and for example
floor materials have to be durable.
Come back for some more stories about
these two red darlings.
Noa, joka tykkää makoilla pöytien alla.
Vasemmalla Noa, oikealla Mila.
Seuraa muotoseikkaa
16 comments
Kauniita koiria. Harkitsin joskus tätä rotua, mutta silloin päädyimme kultaiseen noutajaan.
Varmasti saitte hieman rauhallisemman koiran kultsusta kuin irkusta. Mutta ihania ovat kaikki karvanaamat <3
Ihana paljastus ♥ Rajan vetäminen sille, mitä blogissa paljastaa ja kuinka määrittelee oman yksityisyytensä onkin välillä vaikeaa miettiä. Itse paljastan sen mikä tuntuu hyvältä, se on ollut hyvä määre. Nämä perheenjäsenet varmasti pitävät kiireisenä ja elämän elämänmakuisena. 🙂
Minä ajattelin alkuun, että vedän hyvin tiukan linjan yksityisyydelle blogissa, mutta sittemmin blogi on tullut niin luonnolliseksi osaksi arkea, etten tunne enää yhtä vahvaa tarvetta rajata asioita pois. On myös hienoa lukea muista blogeista esimerkiksi lapsista. Se tuo blogiin paljon elämää.
Ihania!
Mullakin on ollut lähes koko elämäni ajan koira/koiria. Nyt viimeisimpänä meillä oli jackrussell Nuppu ja chihuahua Nipsu. Nuppu nukkui pois parisen vuotta sitten ja pian 10-vuotias Nipsu viettää eläkepäiviään mun vanhempien luona rauhassa lapsilta 🙂
Minulla oli yli 10 vuotta putkeen aina yksi vanha koira. Nämä mussukat ovat siis viides ja kuudes koira kodissani. Neljä on jo pilven reunalla. Tällä hetkellä ei ole vanhaa koiraa, mikä kyllä helpottaa arkea. Mutta vanhat koirat ovat silti aivan ehdottoman ihania hahmoja. Viisaita ja hassuja yhtä aikaa.
Olen seurannut blogia vähän niinkuin sivusilmällä, pääasiassa olen nauttinut kauniista kuvista. Tämä paljastus kuitenkin osui ja upposi! En malta odottaa lisäpostauksia näistä punaisista hurmureista. Minulla on itselläni jär-kyt-tä-vä irkkukuume! Meillä on aina ollut kotona koiria, yksi irski ja englanninsettereitä. 🙂 Itselläni on tällä hetkellä 6-vuotias englanninsetterineiti ja voi olla, että voin pian toteuttaa haaveeni upeasta punaturkkisesta irlanninsetteristä.
Oletkohan pyörinyt männävuosina edesmenneellä Setterifoorumilla? Taidan muistaa sinut sieltä 🙂
Noa ja Mila lähettävät valtavasti pusuterkkuja ihanalle serkulle!
Juu kyllä siellä tuli junnuna jonkin verran pyörittyä! Minäkin olin tunnistavinani sinun koirat. Blogiin olen päätynyt lähinnä sisustusjuttujen takia, joten en osannut tälläistä odottaa enkä sinua kehenkään yhdistää 🙂
Hauska yhteensattuma 🙂 Täytyypä jatkossa postailla hauvoista useamminkin.
Ovatpa kauniita koiria. Lapsena haaveilin irlanninsettereistä siitä lähtien kun näin Englannissa asuessamme niitä kävelemässä jotain niitynlaitaa. Ei meillä kyllä vielä(kään) ole koiraa vaan kaksi kissaa, mutta itse tykkään enemmän koiran kanssa käytävästä vuorovaikutuksesta. 8 vuotta kissanomistajana ei ole muuttanut sitä miksikään.
Minullakin on ollut aikoinaan myös kissoja. Kissa on niin omaehtoinen, että suhde siihen on ihan erilainen. Koira sopii minun mielenlaadulleni erittäin hyvin. Tai kaksi. Miksei kolmekin 🙂
Ihania! Meidan cavalier aiheuttaa myös sisustuksen miettimistä ja etenkin imurin pyörittelemistä. Siitä lähtee niin paljon karvaa, että edellisessä kodissa tv pimeni: antenninpistorasia oli täynnä karvaa 🙂 Meillä on lähes valkoinen laminaattilattia sen takia, ettei valkoiset koirankarvat näy niin helposti 🙂
Meillä on ollut aiemmassa kodissa valkoinen laminaatti. Se taas isotassuisten kuraturkkien kanssa oli aivan mahdoton. Pesin lattiaa useita kertoja päivässä. Huhhuh. Ei sitä siis enää koskaan, vaikka hyvin kaunis olikin. Meillä tämä hieman punertava valkotammi on lattian värinä oiva. Punertavat karvat eivät näy siinä, eivätkä pölyiset tassunjäljet.
Voi mitkä ihanuudet teillä onkaan!
Miten koirilla usein onkin noin viisas katse, kuten tuossa alimmassa kuvassa:)
Nämä onnistuvat usein rodulleen tyypilliseen tapaan näyttämään aika hölmöiltä, mutta onhan koirilla sellaista elämänviisautta, jota meiltä ihmisiltä puuttuu. Ne ymmärtävät, että tärkeintä on olla lähellä, sekä syödä aina kuin pystyy 🙂