Ehdinpä minäkin lauantaina sisustusbloggareiden kirpputorille,
vaikka en ensimmäisten joukossa ollutkaan.
Yhden aikaan iltapäivällä tarjolla oli vielä
vaikka mitä kivaa. Mukaan tarttui Weekdaycarnivalin Riikan
pöydästä printtikortteja, No Home Without You’n
pöydästä printtikortteja, No Home Without You’n
Kaisan pöydästä kaunis hieman isompi printti ja
lopulta Kettukarkin Mairen pöydästä nämä luullakseni
Helena Tynellin vuonna 1963 suunnittelemat
Helena Tynellin vuonna 1963 suunnittelemat
Ruutu-sarjan pikkukulhot. Ne päätyivät siis meille ja
tekevät nyt seuraa muun muassa näille Stefan Lindforsin
suunnittelemille Ego-astioille.
Uuden ja vanhan liitto on aina kiinnostava.
Olen erittäin tyytyväinen löytööni!
Printeistä lisää, kunhan ne pääsevät ansaitsemilleen
paikoille ja kehyksiin.
I went to interior blogger’s second hand market
last weekend and found these beautiful Helena Tynell
60’s Ruutu bowls from Kettukarkki’s Maire’s table.
I love how the fit with my Iittala Ego dishes
by Stefan Lindfors.
Grey on white. Who can resist?
Seuraa muotoseikkaa
10 comments
Ovatpa tosi kauniit kulhot, minä olen muutenkin tykästynyt ruutukuvioon sisustusesineissä. Ja taas niin pakahduttavan ihanat kuvat!
Kiitos kaunis kehuista! 🙂 Ruutu miellyttää minunkin silmääni nyt ensi kertaa sitten 80-luvun. Taitavat kuviotkin mennä sykleissä, ja nyt on taas ruudun vuoro. Minusta noissa parasta on tuo lasin väri. Se on hyvin kaunis rusehtavan harmaa, jota ei enää paljoa lasiesineissä näe. Siniharmaata enemmänkin. Joku noissa 60-luvun astioissa on, joka vetää minua puoleensa.
Kulhot eivät ole Ruutua, vaan Neuvosto-Viron aikaisen Tarbeklaasin tuotantoa. http://marijumyy.netsor.fi/cat/product_details.php?p=3849
No niinpä tosiaan ovatkin! Todella kiinnostavaa. Tässä siis ero:
http://3.bp.blogspot.com/-SG5QWd8aTPM/UnVLVPKbxjI/AAAAAAAAB_8/SyEc776EuQg/s1600/Tarbeklaas-riksu.JPG
Pitääkin tutustua tarkemmin tuon Tarbeklaasin tuotantoon. Kiitos!
Voi, noista tulee mieleen lapsuuden aamut mummolassa, ihanassa vanhassa rintamamiestalossa. Ihan sama miten aikaisin heräsi, niin aina oli aamupala valmiina odottamassa (näin oli kyllä myös nyt helmikuussa, kun viimeksi mummoni luona kävin…). Noista kupeista syötiin kai yleensä viiliä. Ja myöhemmin päivällä jätskiä!
Ihana muisto! Minulle tuli ihan sama muisto jossain toisessa blogissa olleista kristallileikatuista jälkiruokamaljoista. Niistä syötiin mummon mökillä aina vaniljajäätelöä oman maan mansikoilla. Mummoa ei enää ole, mutta kulhot ovat mökillä edelleen.
Muistot liittyvät usein esineisiin. Se antaa esineille arvoa, joka on materian yläpuolella. Kiitos kun kirjoitit näin ihanan muiston 🙂
Voi, miten kauniit astiat! Ihania löytöjä! Blogissani on sinulle haaste: http://valkoinensoihtu.blogspot.fi/2014/04/kotimme-laiminlyoty-tila.html
Kiitos haasteesta! Kävinkin jo kurkkimassa vessaanne. Ihan hyvähän se on! Ja aina voi jättää sytyttämättä valoja 🙂 Taidankin haasteessa paljastaa meidän vaatehuoneemme. Siinä rinnalla moni romuvarasto kalpenee.
Hei!
Minä ostin kaksi pientä ja yhden isomman rosan värisen kulhon ja luulin niiden olevan Helena Tynellin ruutua – netissä oli kuitenkin väittämä, että niissä on aina ja ainoastaan kolme poikkiviivaa – onkohän tämä totta? Katso seuraava linkki, jos kiinnostusta = http://kermakkokimara.blogspot.fi/2013/11/ruutu-riihimaki-helana-tynell.html
Luepa aiemmat kommentit yllä. Nuo eivät tosiaan olekaan Ruutua, vaan tabeklaasin tuotantoa.
Tässä siis ero:
http://3.bp.blogspot.com/-SG5QWd8aTPM/UnVLVPKbxjI/AAAAAAAAB_8/SyEc776EuQg/s1600/Tarbeklaas-riksu.JPG