
Tämä nostaa vieläkin hymyn kasvoille ja pistää serotoniinin jylläämään. Pari viikkoa sitten tein sen, minkä olen jo pitkään halunnut tehdä. Marssin tatuointitaitelijalle ja pyysin piirtämään kyynärvarteeni elämäni merkityksellisimmän sanan. Sana on poikani nimi, ja se on lähtöisin Tim Kiukaksen kynästä. Timin löydät Instagramista nimellä @timphoto. Hän tekee todella upeita, minimalistisia tatuointeja melko harvinaisella hand poke -tekniikalla. Tekniikassa tatuoija ei käytä konetta, vaan piirtää viivan käsin neulalla tökkimällä.
Kokemus oli todella miellyttävä. Se ei sattunut lainkaan (ero oli suuri edelliseen, koneella tehtyyn tatuointiini nähden), ja ihailin koko toimenpiteen ajan Timin valtaisan vakaata kättä ja huikeaa käsityötaitoa. Tällaista osaamista arvostan, ja tällaista yrittäjyyttä haluan tukea. Tim tekee tatuointeja kodissaan, joka on myös huikean kaunis. Mikäs olisi parempaa, kuin istua ammattilaisen käsissä, katsella kaunista kotia ja kuunnella hyvää musiikkia.

Kun lapsella on kaksi kotia, molemmat vanhemmat ovat väistämättä usein arjessaan tilanteessa, jossa lasta on ikävä. Vaikka poika on suurimman osan ajasta minulla, joka toinen viikko joudun olemaan ilman häntä useamman päivän ajan. Pojan nimi kädessä tuo minulle konkreettisen tunteen siitä, että poika on kanssani silloinkin, kun hän ei ole läsnä. Kun ikävä ja tyhjyys jylläävät ja koti tuntuu autiolta, saatan koskea tatuointia ja muistan heti, että poika on aina kanssani, vaikka onkin välillä isällään. Tämä on minulle todella merkityksellinen asia, ja jopa asian jakaminen täällä blogissa aiheuttaa paljauden tunteen. Niin paljon kuin nautinkin omasta ajastani, elämässäni on nyt myös enemmän yksinäisyyttä ja tyhjyyttä kuin vuosiin. Joskus kulkeminen tyhjässä talossa tuntuu haahuilulta aavekaupungissa.
Sitten tulee kuitenkin aina se iltapäivä, kun saa hakea pojan kotiin ja hän juoksee syliini päiväkodin pihassa ja huutaa ”äitiiiiii”. Toivon, että voin tallentaa nuo hetket johonkin mielen sopukoihin ikuisiksi ajoiksi. Niin, että kun olen joskus vanha nainen, voin edelleen koskea tatuointia ja ajatella hymyssä suin syliin juoksevaa poikaa.
I tattooed the Kiddo’s name in my arm to remember that even though he isn’t always always with me, he is still close. This brings me so much happiness.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA
2 comments
Ihana ja raastava teksti samaan aikaan ❤️!
<3 Elämä on joskus ihanaa ja raastavaa yhtä aikaa. Kiitos sinulle asian sanallistamisesta! Se on osuvasti sanottu.