Ja niin ne menivät.
Perheenjäseniksi, harrastuskavereiksi, koirakansalaisiksi, linnustajiksi,
lenkkiseuraksi, näyttelykoiriksi ja ennen kaikkea ihmisen parhaiksi ystäviksi.
Kahdeksan viikkoa on ollut aika täynnä näitä suloisuuksia (klik!).
lenkkiseuraksi, näyttelykoiriksi ja ennen kaikkea ihmisen parhaiksi ystäviksi.
Kahdeksan viikkoa on ollut aika täynnä näitä suloisuuksia (klik!).
Nyt, neljän vuoden tauon jälkeen meiltä on taas
lähtenyt pentue, joka kantaa kennelnimeä Red Rhythm’s (klik!).
Koirankasvattaminen on vastuuta, huolta, valvottuja öitä,
loputonta opiskelua ja oppimista, raakaa työtä, sosiaalisten taitojen
opettelua, asiantuntijuutta, tukemista iloissa ja suruissa, omien
taitojen rajallisuuden myöntämistä, mutta myös loputonta riemua, iloa
ja myötäelämistä noiden upeiden eläinten ja niiden mahtavien isäntien
ja emäntien kanssa. Olen ylpeä jokaisesta kasvattamastani punaisesta
hännänheiluttajasta. Kasvakaa hienoiksi ja tottelevaisiksi, fiksuiksi koiriksi.
hännänheiluttajasta. Kasvakaa hienoiksi ja tottelevaisiksi, fiksuiksi koiriksi.
Nyt itken muutaman ilon ja kaipuun kyyneleen, lämmitän
saunan ja juon lasin viiniä.
saunan ja juon lasin viiniä.
They’re gone.
My little puppies have gone to be familymembers,
bird hunters, hobby companions, show dogs, and most importantly
best friends to their new owners. The last eight weeks have been filled
with sleepless nights, hard work and concern but also joy, laughter,
sweet moments and endless pride of these little red coats.
Go and be good dogs, my little darlings!
Now I’ll cry a couple of tears of joy, go to sauna and take a glass of wine.
10 comments
Oi voi, varmasti pienen (tai vähän isommankin) hetken on kaipuu pikkukoiruleita kohtaan<3 Aivan mahdottoman söpönen on tuo kuvan pentu, ihana!
On kyllä. Kaipuuta toki helpottaa se, että kaikki pääsivät aivan mahtaviin perheisiin ja tuovat uusille omistajille rutkasti iloa, kuten minun omani tuovat meille.
Ihania <3 En voisi koskaan kasvattaa koiria, kun en voisi varmasti luopua yhdestäkään pennusta. Kasvaako siihen ?
Kyllä siihen kasvaa. 8 viikkoa työtä on lisäksi hyvä keino siihen, että lopulta on myös hieman helpottavaa, että pennut lähtevät. Mutta tyhjältä tuntuu talo tänään.
Sä kirjoitat niin älyttömän kauniisti Vilja. Ja pienet punaiset saa pakahtumaan joka kerta pelkillä kuvilla. <3
Kiitos <3 Ne on kyllä sellaisia sydänvarkaita nuo tyypit.
Kauniisti kirjoitettu, asioista joita ei aina nähdä pienten pörröjen todellisuudesta!
Niin, voi olla, ettei moni ajattelekaan, että jokaisen pennun takana on ihminen, eli kasvattaja, ja mitä kaikkea siihen koiran elämän alkuun saattamiseen liittyy ns. kulisseissa. Eikä sitä tarvitse joka hetki toki miettiäkään. On kaikille myös hyväksi se, että kun pennut meiltä lähtevät, ne eivät enää ole minun, vaan oman perheensä. Samalla siirtyy suurin arkivastuu eläimen hyvinvoinnista.
Koiranpentujen kuvien julkaiseminen pitäisi lailla kieltää! =D
Tunteet ovat varmasti pinnassa, kun palleroisista pitää luopua.
Tässähän tuli itsellekin kyyneleet silmiin! Haikeaa on varmasti luopua, mutta mahtava asia, että jokaiselle on löytynyt sopiva, hyvä ja rakastava koti <3