Puut ovat tiputtaneet jo lehtensä ja räntääkin vihmoo harva se päivä. Vilautan teille kuitenkin vielä kuvia, jotka on otettu aiemmin syksyllä. Näissä kuvissa näkyvät meidän uudet ulkovalaisimemme, jotka vaihdettiin paritalon molempien asuntojen sisäänkäynneille, kellarin portaikoihin ja autotallin ovelle.
Toimin taloyhtiössämme isännöitsijänä ja sain näin ollen muiden osakkaiden hyväksynnällä valita yhtiöömme uudet ulkovalaisimet. Valitsin pienet mutta tehokkaat Konstsmiden Modena 7571-750 -valaisimet, jotka valaisevat sekä ylös että alas. Näiden valaisinten hinta ei päätä huimaa, ja kun niihin hankkii tehokkaat GU10-kannalliset lamput, valoteho on todella hyvä. Pimeyden laskeuduttua nämä valaisimet valaiset kauniisti paitsi sisäänkäynnit ja rappuset, myös talon seinän. Tämä nostaa heti koko rakennuksen profiilia.
Valaisinten kanssa jouduttiin tekemään pientä säätöä, sillä edelliset valaisimet olivat 30×30-senttiset muoviset kuutiot, joita ei ollut irrotettu ennen kuin talo oli rapattu ja maalattu uudelleen 2000-luvun alussa. Tiesin siis, että kun valaisimet irrotetaan, niiden alta siis paljastuu seinä, jossa ei ole nimeksikään rappausta eikä maalia. Mietin pari kuukautta erilaisia vaihtoehtoja, joilla seinän voisi peittää niin, että uudet, sirommat valaisimet näyttäisivat silti hyvältä paikallaan ja että rappaukseton kohta olisi säänsuojassa. Päädyin lopulta ratkaisuun, jossa ostimme valmista Stenin sokkelilevyä, josta sahasimme neliön malliset palat, joilla peitimme nämä rappauksetta jääneet kohdat. Ostin talon värikoodeilla myös Kivisil-julkisivumaalia, jolla nämä levyt maalattiin sopimaan talon julkisivuun. Ulko-ovien vieressä olevien valaisinten alla oleva peitelevy tosin on hieman vaaleampi kuin ajan saatossa tummunut vaaleanharmaa seinä, mutta melko pian tuo levykin varmaan menettää kirkkaimman hohtonsa. Ja täytyy sanoa, että nyt silmä on jo tottunut niin hyvin noihin ”paikkalappuihin”, että en oikeastaan enää edes erota niitä. Katse kiinnittyy niin vahvasti valaisimeen, ettei tule kiinnittäneeksi huomiota sen alla olevaan peitelevyratkaisuun.
Postaus jatkuu mainoksen jälkeen…
Myös terassien valaisimet vaihdettiin uusiin. Vanhat valaisimet olivat 1990-luvulle tyypilliset valkoiset pallot, jotka olivat niin suuret ja raskaat, että ne roikkuivat kiinni paneeliseinässä hieman kallellaan. Niiden tilalle vaihdoimme K-Raudan oman merkin Cellon Tone II -valaisimet. Nämäkin istuvat hyvin talon ulkoiseen ilmeeseen. Ainoa ongelma näissä valaisimissa on se, että niihin mahtuu vain kapea ja korkea energiansäästölamppu, jonka valoteho ei ole paras mahdollinen. Varmasti netistä olisi löydettävissä myös tehokkaita led-lamppuja, jotka mahtuvat näihin, mutta rautakaupasta sellaisia ei löytynyt. Pitänee paneutua asiaan vielä paremmalla ajalla.
Uusien valaisinten valinta 1990-luvun taloon tuntui hieman jännittävältä. Tavoittena oli hieman freeshata talon ilmettä ja tuoda sitä tähän päivään, mutta liian moderneja valaisimia tämän aikakauden taloon ei kannata valita. Silloin kokonaisuudesta tulee helposti sekava. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että vaikka talomme on muuten melko moderni, vaalea, linjakas, pelkistetty pulpettikattoinen paritalo, sen sisäänkäynnit henkivät 1990-lukua lasitiili-ikkuineen ja pikkuruutuisine ulko-ovineen. Ovien vaihtamisella ilme muuttuisi selvästi modernimmaksi, mutta se ei ole yhtiömme kunnossapitosuunnitelman kannalta järkevä sijoitus juuri nyt. Taloyhtiössä kun on otettava huomioon kokonaisuus jopa laajemmin kuin omakotitalossa.
Uusien valaisimien myötä sisäänkäyntimme pintaremontti on nyt valmis. Ja kyllä nautinkin nyt kotiin tulemisesta aivan erityisella tavalla, kun sisäänkäynnin ilme on raikastunut. Kun talon sokkeli vielä ensi kesänä kunnostetaan ja maalataan vähemmän vihertävällä harmaan sävyllä, koko etupihan puoli talostamme on saanut kunnon kasvojenkohotuksen.
Mitä tykkäät lopputuloksesta?
We changed the outdoors lighting to a bit more modern look. The lights still had to fit the 90’s style house. How did we do?
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
