2018. Muutosten vuosi.
Tämä pian päättyvä vuosi on ollut hyvin tärkeä niin hyvässä kuin pahassakin. Vuosi on ollut yhtä vuoristorataa: mustaa, niljaista suota, mutta toisaalta ennen kokemattomia onnen ja eheyden hetkiä. Kaiken rankkuuden ohella olen nauttinut tänä vuonna elämästäni enemmän kuin aikoihin. Olen nauttinut kaikkien niiden synkkien päivien edestä, joiden läpi valoon piti rämpiä. Olen nauttinut pienistä ja isoista asioista: uusista työhaasteista, uusista upeista ihmisistä, vanhoista ystävistä, uudesta kodista, onnistumisista, remontoinnista, kirjoittamisesta, auringonvalosta, musiikista, valokuvista, nauramisesta, valoisista kesäöistä, aamuyöhön kestäneistä chattimaratoneista, teinifiiliksestä, ihastumisesta, auringon paahteesta, kuumasta hiekasta, merituulesta, moottoriveneiden äänistä, puutarhatöistä, viinistä ja nukkumisesta. Kaikkein eniten olen kuitenkin nauttinut ihan tavallisista arjen hetkistä pojan kanssa. Pulkkalenkeistä, kylpyhetkistä, iltapaloista, leikkimisestä, hyvän yön suukoista ja iltasaduista. Olen imenyt jokaisen arjen hetken sisälleni ja prosessoinut sen energiaksi. Päällimmäisenä tästä vuodesta jää mieleen se, että olen nauranut enemmän kuin vuosiin. Vihdoin olen saanut nauraa.
Kerrataan kuvien kautta, mitä suuria askelia otimme tänä vuonna.
Myin kotimme ja vaihdoin työpaikkaa
Olen melko ylpeä edelleen siitä, että vaikka olin alkuvuodesta hyvin uupunut ja allapäin, sain myytyä kotimme itse. Löysin sille hyvät ostajat ensimmäiseltä näytöltä, ja hintakin oli lähellä tavoitettamme. Kodin myynti oli ensimmäinen hyvin konkreettinen askel kohti uutta. Samaan aikaan vaihdoin työpaikkaa ja aloitin uuden kodin etsinnän. Vanhan kodin myynnistä käänsin katseeni tiukasti kohti tulevaa.
Uusi työpaikka osoittautui nopeasti valtavaksi henkiseksi voimavaraksi. Sain vihdoin tehdä luovaa työtä, mikä antoi hirvittävästi intoa, iloa ja puhtia arkeen. Olen viihtynyt uudessa työssä joka ikisenä päivänä, ja se onkin tämän vuoden hienoimpia muutoksia.
Nappula kasvoi taaperosta isoksi pojaksi
Jos olisin alkuvuodesta tiennyt, miten tärkeä vuosi tämä on Nappulan kehityksen kannalta, olisin ollut paniikissa. Ihmettelen näin jälkeen päin, mistä löysin kaikki voimat tukea pientä poikaa hänen kasvaessaan pienestä 1-vuotiaasta isoksi pojaksi, joka sanoo olevansa kolme, vaikka ei ihan vielä ole. Nappula on oppinut puhumaan, laskemaan, juoksemaan, kiipeilemään, potkupyöräilemään, maalaamaan, sanomaan kiitos ja ole hyvä, ilmaisemaan oman tahtonsa, ottamaan muita huomioon, hassuttelemaan, leikkimään sekä yksin että seurassa, olemaan vaipatta, pesemään itse kätensä ja naamansa, valitsemaan omat vaatteensa, hahmottamaan ajan kulua ja omaa paikkaansa maailmassa. Nappula on kulkenut todella pitkän tien ja olen hänestä tavattoman ylpeä.
Löysin uuden asunnon ja tein siitä kodin
Keväällä kohdalleni osui peräti kaksi lottovoittoa: uusi mahtava työ sekä uusi ihana koti. Vihdoin kesäkuun alussa pääsimme muuttamaan keväällä ostettuun asuntoon ja se tuntui välittömästi omalta. Näissä kuvissa huoneissa on vielä aika tyhjää, mutta pian ne täyttyivät elämällä ja esineillä. Vaikka asunto oli aika hyvässä kunnossa, vähän siellä piti näyttää sorkkarautaa ja sahaa. Myös maalarinteippiä ja maalia kului ensimmäisillä viikoilla kunnioitettavia määriä. Remontointi oli kuitenkin hauskaa ja kevyttä verrattuna edellisen kotimme remppaan.
Pihassa tein suuren työn kesän aikana, kun kunnostin terassin ja raivasin pensaita sekä kaivoin sammaleen ja mullan alta esiin kauniin kallion, jonka päällä talomme on. Terassilla vietimmekin kesällä todella paljon aikaa auringonpaisteesta ja merituulesta nauttien.
Vietimme täydellisen kesän
Kesämme kului mahtavassa hellesäässä nauttien päivistä niin kotona, lähirannalla, kaupungilla, mökillä, Porvoossa, Fiskarsissa, Porissa ja jopa Järvenpäässä. Kesällä elimme täyttä elämää remontin ja pihatöiden lomassa. Kun poika oli isällään, elin ihania kesäiltoja ystävien kanssa nauttien kaikesta hauskuudesta, jota Suomen kesä tarjoaa. Hieno, unohtumaton kesä.
Rakastuin uudelleen sisustamiseen
Uudessa kodissa tapahtui jotain taianomaista. Rakastuin uudelleen kodin sisustamiseen paineetta ja intuitiolla. Kun vihdoin laittaa kotia vain itselleen ilman jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, pitääkö toinen tekemistäsi dekoratiivisista valinnoista, tulee kodista oman luovuuden vapaa pelikenttä. Olen ollut valtavan onnellinen siitä, että tässä ikiomassa kodissani voin leikkiä sisustusvalinnoilla ja kokeilla ilman, että jokaiseen kokeiluun liittyy ryppyotsaista kritisointia tai jonkin tietyn esineen tai sävyn vakavaa analysointia. Remonttivalintoja tehdessäni olin onnellisen tietoinen siitä, että voin tässä kodissa tehdä juuri ne materiaalivalinnat, joita olen aina halunnut tehdä. Ei haittaa, vaikka en niitä uskaliaimpia valintoja sitten tehnytkään – riitti tietoisuus siitä, että kukaan ei enää estä minua. Myös kuvien ottaminen on ollut vapautuneempaa ja vailla negatiivista latausta. Olen rakastanut jokaista blogihetkeä tänä vuonna – olkoonkin, että niitä on ollut tavallista vähemmän. Olen blogannut juuri sen verran, kun arkeen on mahtunut.
Remontoin unelmieni kettiön – ainakin melkein
Yksi vuoden parhaista jutuista oli se, että sain vihdoin tehdä keittiöremontin. Olen halunnut keittiöremonttia jokaisessa edellisessä asunnossani, mutta vasta nyt se onnistui. Budjetti oli maltillinen ja päädyin säästämään suuren osan vanhoista kaapeista, joten ihan juuri sellaista unelmien keittiötä en vieläkään saanut, mutta nautin silti tästä uudesta keittiöstä todella paljon. Se on käytännöllinen ja kaunis. Ja muutos vanhaan oli merkittävä, joten ehdottomasti tekemisen arvoinen. Ja oli myös mahtavaa rempata isäni kanssa yhdessä – kaikki yhteinen aika vanhempieni kanssa on hauskaa.
Päätimme vuoden ihanaan jouluun
Ensimmäinen joulu tässä kodissa oli melkoisen täydellinen. Rentoa yhdessäoloa ihan pienellä porukalla. Joulun taiasta nauttimista lapsen kokemusten kautta. Lapsen riemua lahjoista ja siitä, että mumma on yökylässä. Pulkkalenkkiä ja paikallisen arkkitehtuurin ihailua. Tämä joulu painuu mieleeni hienona päätöksenä kokonaisuudessaan tärkeälle vuodelle.
Kiitos kaikille mukana kulkeneille ja hyvää uuttavuotta! Nähdään vuonna 2019!
Happy new year and thanks for following our path this year! Love you all!
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – BLOGLOVINISSA – INSTAGRAMISSA
5 comments
Hei! Mistä olet hankkinut vanhassa kodissasi olleen harmaasävyisen villapampulamaton? Minkä kokoinen se on?
Kiitos!
Moikka! Viittaatko tähän mattoon? Se on tosiaan Askon Nirvana-matto. Koko on 140x200cm.
https://www.asko.fi/tuotteet/tuote/123/1061/nirvana-matto-140-x-200-cm-vaaleanharmaa
Hei! Elämänmuutoksesi näkyy blogissa ja Instassa todella positiivisesti. Jokin kuvissa henkii jotain erilaista; selkeyttä ja keveyttä. Oli mielenkiintoista selata blogiasi ja lukea kuluneesta vuodestasi, kun olin aiemmin vain katsellut Instassa kuviasi ja ihmetellyt, miten kuvasi jossain vaiheessa muuttuivat. Todella hankala edes kuvailla tätä fiilistä. Mutta muutos on silminnähden positiivinen ?!
Onnea uuteen ihanaa kotiin ja uudelle blogisivulle!
On ollut hienoa seurata matkaasi ja nähdä miten asunto muuttuu taitavissa käsissäsi
K O D I K S I.
Voi kiitos, Susanna! Todella kiva kuulla. Kodilta se tuntuukin jo. Vahvasti.