Pysytäänpä vielä toisenkin postauksen ajan pihassamme.
Rakensin keväällä tekemääni paritalopihan puutarhaprojektiin (klik!) muutaman
istutuslaatikon. Lautoja jäi yli neljä, ja mietin kotona, mitä niistä värkkäisin.
Meillä on melko pieni piha, ja silti puutarhatyökaluja on kertynyt paljon, sillä
muun muassa kasvatuslaatikkoviljely vaatii monenmoista välinettä.
Tähän asti työkalut ovat ”kaunistaneet” terassiamme, mutta minun silmääni
ne tietysti häiritsevät siinä. Niinpä otin jälleen sahan ja akkuruuvarin käteen
ja nikkaroin pihan nurkkaan raakalaudasta laatikon työkaluille. Lauta kului
viimeiseen palaan asti. Pintaan vedin saman mustan terassi- ja kalusteöljyn kuin
kunnostamaamme aurinkotuoliin (klik!).
Lopputulos ei ole ehkä kauneimmasta päästä, mutta se maastoutuu hyvin pihan
nurkkaan ja musta väri on tietysti ajaton, ja sopii yhteen muiden pihamme
elementtien, kuten ruukkujen ja istutuslaatikon kanssa. Ja laatikko syö sisäänsä
suuren määrän kaikenlaista sälää.
Laatikon yhteydessä en voi olla mainitsematta sitä, että olen saanut näistä projekteista
muun muassa sosiaalisessa mediassa paljon huomautuksia siitä, miten meillä nainen
nikkaroi tällä tavoin käyttöesineitä, ja mies ei. Tietysti kommenteissa on suurin osa
huumoria, mutta en voi silti olla korostamatta sitä, ettei sahan tai ruuvimeisselin
käyttäminen ole sukupuolisidonnainen ominaisuus.
Kyllä, meillä minä teen nikkarointihommat, ja mies auttaa silloin, kun pyydän.
Mies sen sijaan saattaa vastapainoksi vaikka imuroida, jotta askareiden kauhun tasapaino
säilyy. Mielestäni tämä ei Suomessa vuonna 2015 määrittele meitä naisena ja miehenä
millään tavalla. Meissä on riittävästi naista ja miestä ilman, että sitä pitää askareilla
tai taidoilla pönkittää. Meillä myös auto on minun ja minä hoidan pääasiassa siihen
liittyvät asiat. Eikä sekään tunnu miehestäni yhtään alentavalta.
Sukupuolinormit ovat muutenkin meillä asia, jolle lähinnä naureskellaan.
Mies saattaa puhua sarkastisesti valtavista lihaksistaan (not) ja minä saatan
kehuskella kieli poskessa uhkealla rintavarustuksellani (not).
Ja vitsi toimii joka kerta yhtä hyvin.
Miten teillä on jaettu hommat? Onko edelleen vanhaa ”miesten työt – naisten työt”
– jaottelua teillä nähtävissä, vai jaetaanko työt jaksamisen ja osaamisen mukaan?
I built this wooden box for the garden tools in our yard.
No more messy tool piles on the terrace.
The coating is black furniture and terrace oil.
The box hides itself nicely in the corner of our yard.
I have had some comments on the fact that I am the builderin our house despite that I am a woman. This feels to me kind of
updated way to think. I don’t see it making me less a woman or my
guy less a man if I build things and he doesn’t. Or what do you think?
12 comments
Meillä ei jaotella 🙂 Juurikin ostin, sahasin, maalasin ja kiinnitin yhteen ikkunaan listat. Mies taas oli pessyt pyykkiä ja imuroinut! Joten kauhun tasapaino täälläkin kunnossa. Osaamisen mukaan tehdään ja ei ole tosiaan jaoteltu miesten tai naisten töitä.
Kuulostaa hyvin tutulta. 🙂
Meilläkään ei mee hommat lokeroihin "naisten hommat" ja miesten hommat"; mies imuroi ja pesee vessaa enemmän kun minä, minä taas askartelen ja nikkaroin paljon, mutta niin mieskin.
Luulen, että nikkaroinnissa on paljon kyse itseluottamuksesta. Jos uskoo onnistuvansa, on helpompi tarttua. Sukupuolen kanssa sillä tuskin on tekemistä. Hyvä te 🙂
Se tekee joka ehtii ja osaa homman kuin homman.
Taitaa vaan olla nyt niin että mieheni osaamisrepertuaari on huomattavasti laajempi kuin omani.
Minulta ei välttämättä taitu kodin raskaimmat ja teknisemmät hommat.
Mutta apupojan minusta aina saa :).
Apupojat ja -tytöt ovatkin kultaakin kalliimpia. 🙂
Meidän perheessä minä remontoin ja rakennan. Mies tekee ruoan ja hoitaa kodin tekniikan 🙂
Hip Hei -mukavaa viikonloppua.
Oikein hyvä jako! Ja hyvin ruokittuna jaksaa remontoidakin 🙂
Voi kuulkaa mä voisin pitää pienen puheen tästä asiasta. Meillä myöskin minä olen rakentanut yli puolet meidän "uudesta" talosta. Tosin olen itse kyllä sisustusrakentaja ja mieheni on rakennusalan yrittäjä. Mutta suoraansanottuna miestäni ei voisi enää vähempää kiinnostaa nikkaroida kotona, kun päivät pitkät töissä sitä jo tekee (suutarin lapsilla ei ole kenkiä). Itse taas hommasta tykkään ja pääsen helpommallakin, koska miehelläni on todella huono kärsivällisyys (kotona). Just yks päivä sanoin, että kootaan nyt tuo mattoteline vihdoinkin ja jo parin minuutin jälkeen ajattelin, että miksen vain koonnut itse niin kuin muutkin kalut 😀 Sitten taas mies on meillä esim. sata kertaa parempi kokki eli kukin perhe tyylillään… Toivottavaa on toki, että kaikki osallistuvat…
Mahtavaa! Tuli muuten heti mieleen tilanne, kun mies osti polkupyörän, ja se tuli osina. Kun laatikon sisältö oli levitelty olohuoneen lattialle, mies julisti, että "me ei ikinä saada tätä kasaan!" No, arvaatte varmaan, kuka sen lopulta kasasi 🙂
Voi, näkisitpä ilmeet kun tuon töihin kotonaleivottua pullaa ja käy ilmi, että mieheni on ne tehnyt. Kyllä meinaa mennä pullat väärään kurkkuun joka toiselta (jopa nuoremman polven edustajilta). Ja minä nautin aiheuttamastani järkytyksestä 😀
Oi, pullantuoksuinen mies! Tästä tuli muuten mieleen kaveripariskunta, jonka mies ompeli heidän lapselleen kastajaismekon. Ja hieno mekko tulikin!