Huhuu! Vai mitä kummitus oikein sanoo?
Kuten kalenteripostauksista ehkä huomasitte, se
tuli sitten tähänkin kotiin – nimittäin kummituspuu (Corokia).
Onhan tuo melkoinen blogikasvi, kun syksyllä siihen törmäsi
useammassakin blogissa, mutta meille se mielestäni sopii niin
hyvin, että pakko se oli adoptoida mukaan Bauhausin viherosastolta.
Bauhausilla on muuten todella laaja ruukkuosasto, josta löysin juuri
sopivan ruukun toiselle kasvilleni. Suosittelen käymään. Tämän
kummituspuun ruukku sen sijaan on Granitista, kuten moni varmaan
tunnistikin. Granitin betoniruukkuja minulla onkin useampia.
Ruokapöydällä on myös Granitista ystävien antamalla lahjakortilla
hankittu betoninen neliönmallinen alusta, jossa poltan
kynttilöitä joka ilta.
Kummituspuussa on herkkyyttä ja koruttomuutta, joka
puhuttelee minua kovasti. Siinä on samaa henkeä kuin paljaissa
oksissa, joita pidän usein maljakoissa, kuten
tässä vanhassa postauksessa voi nähdä (klik!)
Corokiassa on samaa riisuttua kauneutta. Sen hauraita
oksia tekee mieli kosketella.
Leppoisaa sunnuntaita.
My latest plant is Corokia. I love it’s fragile
branches and moody look. Very simple.
The pot is from Granit.
Suits this dark December better than well.
I’m still hoping for some snow!
14 comments
Kummituspuu on kyllä kaunis ja en yhtään ihmettele, että on noussut viime aikojen yhdeksi blogihiteistä. Minäkin olen tätä jo useampaan otteeseen kukkakaupassa ihaillut, mutta vielä ei ole mukaan lähtenyt. Olisi paikkakin jo valmiina!
Tosi kauniita kuvia ja teillä on muutenkin niin ihanan näköistä! 🙂
Voi kiitos! Kiva kulla 🙂
Corokia sopii monenlaiseen sisustukseen. Yhdessä kodissa se oli yhdistetty antiikkisiin huonekaluihin ja tummiin tapetteihin, ja sopi sinnekin hienosti. Jännä, puhutteleva kasvi.
Puu sopii teille ihan täydellisesti <3
Kiitos! Tuntuukin siltä, että ikään kuin se olisi aina ollut tuossa.
Kummituspuu on ihana. Sain jopa kyllä sen kuolemaan enkä ole uutta hankkinut tilalle.
Luuletko, että katselit liikaa vai liian vähän? Ihan helppo tuo ei taida olla :/
Pakkohan tähän postaukseen oli pakko huhuilla 😉 Ihme kyllä oma kummituspuu on pysynyt elossa jo pienen ikuisuuden. En ole edes istuttanut sitä ruukkuun, vaan jököttää edelleen muoviruukussa, joka on suojaruukun sisällä piilossa. Upottelen sen harvakseltaan veteen ja hyvin pärjää. Muut kukat innostuin ennen joulua istuttamaan ruukkuihin sillä seurauksella, että voivat selkeästi huonommin 🙁
Minä istutan äärimmäisen harvoin kukan suoraan ruukkuun. Yleensä jätän muoviruukkuun ja upotan sen vain suojaruukkuun. Tein vuosi sitten kokeen ja istutin iänikuisen kärsineen palmuvehkan suoraan ruukkuun, ja se tykkäsi. Kukoistaa enemmän kuin koskaan – mikä ei tosin ole vielä kovin paljon.
Huhuu! Hyvä että huhuilit, on päässyt jotenkin kummasti käymään niin että vasta nyt ensi kertaa löysin tieni tänne! Ihanan valosa ja raikas ja tunnelmallinen blogi sulla!! Ehdottomasti lukijaksi ryhdyn nyt! 😉
Onpa hienoa, että löysit! Tervetuloa 🙂 Täytyykin heti mennä koluamaan sinun blogiasi.
Kyllä tuossa kummituspuussa vaan jokin minuakin sykähdyttää 🙂
Se kyllä puhuttelee herkkyydellään.
Koreilematta komia. Ei siis ihme, että on noussut ajan suosikiksi. Pidän paljon.
"Ei koria mutta komia", sano pohojalaane. Minäkin tykkään huimasti.