Tänään on ollut surullinen ja sateinen päivä.
Elämä ei aina mene niin kuin toivoisi ja joskus tärkeät asiat
lipuvat käsistä. Luonnossa minua kiehtoo sama rajallisuus.
Kukoistus ja vehreys kestää hetken eikä siitä syksyn tullen jää jäljelle
kuin maan alla makaava mytty. Mutta jos juurakkoa hoitaa, se puhkeaa
keväällä yhtä kauniiseen kukoistukseen.
Kunpa meissä ihmisissä olisi sama taipumus uudistumiseen.
Kunpa meistä saisi yhtä varmasti uudelleen kukoistavia ja kauniita.
Halusin jakaa teille näkymiä terassilta pihaan päin katsottuna.
Näky, jota rakastan. Etenkin iltaisin ja sateella.
Jokaisen noista kukista olen itse istuttanut ja hoitanut.
Kun tuntuu siltä, ettei ehkä osaa juuri mitään voi todeta osanneensa edes sen.
What a rainy and sad day.
My little garden in the evening light makes me glad though.
I love the way plants grow strong every summer although winter
makes them disappear. In opposite we people
have difficulties in reforming after devastation.
5 comments
Ihanan raikasta ! Vihreä luonto inspiroi tällä hetkellä kyllä todella paljon. 🙂 Eikä ihmekään, kun tämä kesä on meillä niin lyhyt. Nauti pihasta!
Sade tekee sen, että luonto on ryöpsähtänyt mielettömään kukoistukseen. Pieni kukkapenkkini on kuin kostea viidakko. Se antaa tosi paljon voimaa, kun saa tuijotella tuota jumalaista vihreää. Kiitos 🙂
Tsemppiä murheisiin, onneksi usein aika tekee tehtävänsä oli sitten asia mikä tahansa <3
Kiitos <3 Näin se vanha viisaus sanoo.
Tsemppiä sinne ♥