Myönnän. Minulla on ongelma. Olen viherkasvihamstraaja.
Törmäsin ystävääni viime viikolla kaupungilla ja me molemmat tunnustimme toisillemme, että meillä on jo vakavaksi muodostunut viherhimo. On vaikeaa kävellä kaupungilla kukkakauppojen ohi menemättä sisään. Ja miltei joka kerta mukaan tarttuu joku uusi vihreä ystävä.
Voisi luulla, että kotini viidakoituu tämän keräilyni myötä, mutta ehei – viherkasvien määrä pysyy aisoissa, koska en ole kovin hyvä kasvien hoitaja. Osa kukista on ollut minulla vuosia, kun taas toinen (suurehko) osa, on viettänyt kodissani lyhyeksi jääneen kukoistuskauden ja tullut nopeasti elämänsä surkeaan päätökseen. Luulen, että vaihteleva tunnollisuuteni koituu monien kasvien kohtaloksi: saatan unohtaa kastella viherkasvejani miltei kolmen viikon ajan, ja sitten kastella niitä viikon sisällä aivan liikaa. Kyseessä on niin sanottu morkkisilmiö.
Näissä kuvissa on useita uusia kasveja, jotka ovat tarttuneet mukaani erilaisilta reissuilta puolivahingossa. Ne tuovat kotiin keväistä fiilistä, ja koetan nyt hoitaa niitä tarkasti ja huolella. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö yksikään niistä poistuisi keskuudestamme vielä ennen kesää.
Erityisen paljon pidän kasveista, jotka täydentävät sisustuksen. Niiden muoto ja väri ovat parhaimmillaan osa kodin visuaalista kieltä. Viherkasvit ovat nyt sisustamisessa todella kuuma trendi – jolle ei näy loppua. Kukahan vain opettaisi meitä myös hoitamaan näitä kaunokaisia hyvin?
Yksi kuvien kasveista tekee muuten kasvihamstraukseeni poikkeuksen: olohuoneen tasolle ilmestynyt enkelinsiipi on esimerkki hyvästä tavasta hankkia kasveja. Olen saanut sen ystävältäni pistokkaana melkein 10 vuotta sitten. Toki ensimmäinen enkelinsiiven pistokas koki sekin traagisen kohtalon: koirani söi sen. Mutta sitten sain uudet pistokkaat, joista tämä kasvi on peräisin. Enkelinsiipi on ollut vaihtelevissa paikoissa kotonamme, eikä se ole oikein löytänyt aiemmin paikaansa. Nyt kuitenkin hoksasin, että sehän sopii täydellisesti olohuoneen paraatipaikalle. On hienoa, että se on vihdoin näkösällä ja voin katsella sitä joka ilta sohvalla lojuessani. Kiitos vielä tästä kauniista ja näemmä äärimmäisen hyvin huonoa hoitoa kestävästä vihreästä ystävästä, Saija.
Täältä voit muuten kurkata lisää ideoita viherkasvesta sisustuksessa.
Kevät ottaa nyt harppauksia, ja kohta päästään kasvihommiin myös ulkona. Odotan sormet syyhyten!
Some new green friends bring the feeling of spring. I hope I manage to keep them alive for as long as possible.
seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA
