KASVIEN KUKOISTUS JATKUU

Hei elokuu! Ihanaa, että olet täällä. En antaudu vielä syksylle, mutta se ei onneksi ole tarpeen, sillä elokuu on vahvasti vielä kesää, ja sen tietää täällä eteläisessä Suomessa myös lämpömittari. Sen huomaa myös pihassa, sillä kasveilla on edelleen meneillään upein kukoistuskausi. Ne ovat kasvaneet täyteen mittaansa, ja hyötykasvit, kuten luumupuu, notkuvat sadon painosta. Otin iltahämärissä hieman kuvia kallioisessa pihassani, joten tehdään nopea kierros lempikasvieni parissa.

Hieman modernimmissa ruukkuistutuksissa on tänä kesänä vanhoja tuttuja kasveja. Pyörin pitkään taimiliikkeessä miettien, keskisinkö jotain ihan uutta ruukkuihin, kunnes totesin, että vanhassa vara parempi. Ostin siis ruukkuihin suosikkikasvejani, joita on näkynyt myös aiempina kesinä ruukuissani eri versioina.

Kahdessa korkeassa ruukussa terassin keskellä on sininataa, joka on ihan suosikkini. Sen kaveriksi laitoin purppuranpunaista koristebataattia sekä hopeaputosta. Rakastan näiden kasvien punaisia ja vaalean mintuvihreitä sävyjä. Matalaan betoniruukkuun laitoin eukalyptuksen ja toiseen pieneen ruukkuun pojan päiväkodissa kasvattaman mustasilmäsusannan. Se ei ikävä kyllä kesän aikana lähtenyt kunnon kasvuun ja kukintaan, mutta on ollut yhtä kaikki suloinen katsella etenkin, kun pieni Nappulani on sen siemenestä kasvattanut.

Pöytäryhmän takana olevissa ruukuissa on tuttua viiruhelpeä, jota olen tuonut maalta tänne kaupunkiin. Tämä viiruhelpi on kymmeniä vuosia vanhaa, ja sitä on ollut jo lapsuudenkodissani. Hauskaa ajatella, että kasvit voivat olla yhtä vanhoja kuin minä itse – tai vanhempani. Viiruhelpin kaveriksi laitoin purppuranpunaista arabiansulkahirssiä, joka on kaunein tietämäni heinäkasvi. Se tekee näin loppukesästä ihanat pörröiset tähkät, joita voi leikata maljakkoon.
Kolmanteen ruukkuun laitoin pojan valitsemaa pinkkiä kukonharjaa, joka tosin muuttui vaaleammaksi aika pian multaan laittamisen jälkeen. Lannoitus olisi varmaan ollut tarpeen – ja ahkerampi kastelu. Pinkki on pojan lempiväri, joten hänen valintansa oli taimikaupassa ehdoton.

Myös perennat ovat nyt täydessä mitassaan. Kalliopihassani on vain pari perennapenkkiä, ja niistä suurin sijaitsee terassin vieressä, aivan pienen pihani reunalla. Se koki viime kesänä muodonmuutoksen, kun kaivoin sen edessä olevan kallion esille sammaleen alta, poistin perennapenkistä suurehkon vesialtaan, istutin sen tilalle kurjenmiekkoja ja kuunliljoja, ja leikkasin japaninmarjakuusta niin, että sen uumenissa ollut luumupuu tuli esille. Luumupuun juurille istutin pari matalaa havua ja pensasta.

Suurin maisemallinen muutos syntyi siitä, että tein kivistä perennapenkille reunuksen. Suuret kivet olen löytänyt piha-alueelta tai saanut muilta alueen asukkailta, pienempiä ostanut kaupasta. Kivireunus kiertää nyt lähes kaikki takapihani istutusalueet, ja kalliopihalle luontaiset kivikkokasvit, kuten suikeroalpi, luikertelevat niiden väleissä.

Yksi rakkaimmista kasveista pihassani on kelasköynnös, joka kiipeilee terassin katoksen rimoituksessa. Kelasköynnöksiä on istutettu jo rakennusaikana 80-luvun alussa pientaloyhtiömme jokaiseen pihaan, ja ne ovat kuuluneet tämän kallion laella sijaitsevat yhtiömme puutarhasuunnitelmaan. Kelasköynnös kasvaa aika reipasta tahtia, joten vaikka minun köynnökseni elintilan oli tänne muuttaessani vienyt ylikasvanut massiivinen angervo, se on tilaa saatuaan kasvanut mukavasti. Köynnöksien kanssa kannattaa vain muistaa, ettei anna niiden tunkeutua talon rakenteiden sisälle.

Syksyn lähestymisen tietää siitä, että myös kelasköynnös tekee marjoja. Pihlajanmarjat pihani ympärillä alkavat olla jo punaisia, ja pian myös köynnöksen marjat punertuvat. Luumusadosta tulee tänä vuonna suuri. Katsotaan, jos siitä saisi vaikka peräti purkillisen hilloa jouluksi. Varsinaista hyötyviljelyä.

The plants on my backyard are in their fullest bloom. But you can almost smell the autumn coming. So let’s make the best of August before that.

seuraa – follow
FACEBOOKISSA – INSTAGRAMISSA