Kokeilin uudenvuoden kattauksessa hieman klassisempaa tyyliä. Ostin joulun alla Kierrätyskeskuksesta kristallilaseja, jotka pääsivät nyt käyttöön. Niiden kavereina ovat pellavaiset lautasliinat. Minimalistille tällainen romanttinen klassisuus on repäisevää, heh. Joskus koristeellisuus kuitenkin puhuttelee.
Vietämme uudenvuoden lasten kanssa, joten aikuiset pitäköön kristallilaseistaan kiinni, kun meno yltyy. Raketteja meillä ei lauota muun muassa ekologisista syistä, mutta lyijyttömät tinat voisimme valaa. Niiden tulkinnassa saa jokainen käyttää mielikuvitustaan ja muokata tulevan vuoden sellaiseksi kuin haluaa.
Tämä kulunut vuosi jakautui huonoon ja hyvään puolikkaaseen. Koko kevätkauden olin valtavan uupunut ja koko elämä tuntui takkuiselta. Terveys reistaili ja mieli oli solmussa. Välillä tuntui siltä, etten millään saa kiinni siitä langan päästä, josta uupumus lähtisi purkautumaan ja hyvinvointi palaisi arkeeni.
Kesä nollasi hyvin päätä ja kroppaa, ja syksyllä aloitin selkeämmillä ajatuksilla arkeni nollasta. Töissä tehtiin muutamia muutoksia asiakkuuksiini ja työn ilo löytyi taas, kun tekemistä oli sopivasti eikä aivan liikaa. Tänä vuonna kuitenkin opin sen, että uupuminen on ihan todellinen uhka minulle ja melkeinpä jokaiselle muullekin ruuhkavuosia elävälle. Hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota ja itseään pitää myös osata suojella.
Syksyllä aloitin myös etänä toteutettavan kuntovalmennuksen, joka on tuonut aivan valtavasti hyvää oloa ja mielihyvää. Olen toki kuullut aiemminkin, että liikunta lisää esimerkiksi serotoniinin määrää elimistössä (samaa tekevät mielialalääkkeet) ja näin nostaa mielialaa, mutta se miten vahvasti se oikeasti on vaikuttanut minuun, on ollut täysi yllätys. Mieli ja keho himoitsevat lenkille ja kuntosalille harva se päivä, koska siitä tulee niin hyvä mieli.
Tähän vuoteen mahtuu myös menetyksiä sekä itsellä että lähipiirissä. Ne ovat selvästi saaneet arvostamaan läheisiä ja tavallista arkista kanssakäymistä entistä enemmän. Elämä on tässä: aamiaispöydässä, päiväkodin portilla, iltasatuhetkissä ja yhteisissä kävelylenkeissä miehen kanssa. Koronan vuoksi olemme perheenjäsenten kesken ehkä kauempana toisistamme, mutta nautitaan siitä kanssakäymisestä, joka meillä on.
Ensi vuosi tuo jännittäviä uusia asioita, kuten mökin rakennusprojektin alkamisen toden teolla. Mikään helppo vuosi ei ole edessä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi ja innostavampi.
Kiitos kaikille Muotoseikkaa täällä ja Instagramissa seuranneille tästä vuodesta! Toivottavasti pysytte kelkassa myös ensi vuonna.
